Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Jaana säikähti hirveästi, kun näki edessään esivallan palvelijan. Ilman vaan, hän änkytti. Da, da, sanoi konstaapeli ja puristi lujemmin Jaanaa käsipuolesta. Lähdetäänpäs sitten. Nyt tuli hätä jo Jaanalle. Minä odotan, hän sanoi kiireesti. Ketä? Jaana mietti. Hän ei todellakaan tiennyt tuon nuoren miehen nimeä. Sulhastani, hän sanoi päättävästi. Heti sen sanottuaan hän katui. Eihän se totta ollut.
Liisa ja Muttila asuivat jossakin Piazza Cairolin puolella. Hyvä on, lausui Liisa päättävästi. Sitten minä ehdin, vaikka vähän myöhästynkin. Hän nousi kiireesti ja rupesi pukeutumaan. Johannes ei vielä ollut ottanut hänen sanojaan oikein todeksi, vaan koettanut jatkaa heidän eilistä, keveää puhetapaansa. Se ei tuntunut kuitenkaan nyt käyvän ollenkaan.
Täällä on kampa akkunalla sanoi Helka, joka koko ajan oli tarkannut ja auttanut serkkuansa puhdistustyössä. Gerda vähän nyrpisti nenäänsä, mutta tarttui kuitenkin innokkaasti ja päättävästi kampaan, äitinsä kehoittavan katseen johdosta. Tuskin enää tunnen omat lapseni sanoi sairas hymyillen. Noh, tulet kyllä pian terveeksi ja voit itse hoitaa lapsiasi, Anna hyvä sanoi asessorin rouva lohdutellen.
Täytyihän lapsen saada, mitä se tahtoi, jos sen mieli tyyntyä ja lakata itkemästä. Mutta kun Antin hyväilyt kävivät yhä rohkeammiksi, lausui rouva Sorvi päättävästi: Antti, tule järkiisi! Siinä silmänräpäyksessä oli Antti polvillaan hänen edessään. Kyllä, juuri minä saan tehdä niin, hän huusi leimuavin silmin, juuri minä, juuri minä! Miksi? ehti rouva Sorvi kysyä.
Olipa jo aika, että hän, Esko, joka jo melkein kulki vanhainpoikain kirjoissa, rupesi ajattelemaan elämän vakavampaakin puolta, kotia ja perhettä, ja että hän ajatteli sitä kerrankin miehevästi ja päättävästi.. Ja toimi sen mukaan. Ja hän ajatteli sitä nyt taas hyvin vakavasti ja päättävästi päivällisen edellä astellessaan virastosta kotiinsa.
Jaana salli sen tapahtua, mutta aivan kuin armosta, suu mutrussa ylenkatseellisesti. Miksi hän ei voinut tehdä mieliksi tuolle? Hyvältä pojaltahan tuo tuntui, vaikka kovin arkalan asukkaalta. Mutta kun poika tahtoi vetää hänet syliinsä, sysäsi Jaana päättävästi pois hänen käsivartensa.
Ja hän sanoi päättävästi, aivan kuin koko maailmaa vastaan, ettei hän tässä maailmassa rengiksi rupea eikä tahdo, vaan muuksi. No miksi muuksi? Merimiehen akaksi. Tepon Iikka rupeaa merimieheksi ja on aikonut sitten minut naida! Isä ja äiti nauroivat. Ja likankin kanssa toissa päivänä tappelit! sanoi äiti. Kuka sitä on sanonut! Itse kerroit. Niin, no sen verran, se ei haittaa!
Sulhanen, sulhanen! nauroi Mimmi. Olkaa te hiljaa ... Rumpelfelt! huudahti Sakris. Te ... niin, sinä juuri! Harakka on sinun nimesikin. Kyllä minä sinut tiedän. Niin, Nelma: onko tämä kaunista; lähteä sillä tavalla pois? Nelma oli noussut istumaan ja sanoi: Mene nyt kotiisi, Sakris, en minä tule luoksesi enää. Tyttö katsoi Sakrikseen hiukan pelokkaasti, mutta päättävästi.
»Pysy loitommalla!» huusi hän vihasta kiehuen ja heitti kalpean naisen luotaan niin tuimasti, että hän lensi pari syltä syrjään ja horjahti sivuseinällä olevalle sohvalle. Kalpea nainen jäi hämmästyneenä asentoonsa heitto oli tullut niin odottamatta. Mutta sitte hän nousi ja astui pari askeletta Olavia kohti, tyynesti ja päättävästi, pää korkealla koholla ja poskilla punaiset pilkut.
»Siinä sitä taas ollaan», sanoi hän. »Ymmärrättekö nyt, minkä vuoksi emme voi toisiamme lähelle päästä, emme koskaan!» »Se on tapahtuva!» sanoi forstmestari päättävästi. »Sitä varten olen sinut kutsuttanut. Ja me lähdemme siitä, että minä kiellän sinua ennen vuotta menemästä naimisiin ja lähtemästä kotoa mihinkään.» Syntyi äänettömyys.
Päivän Sana
Muut Etsivät