United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja minä tajusin, että he sen kautta pitensivät päiviensä lyhyyttä ja saivat siten ainakin ajallisen kuolemattomuuden. Koska he eivät saaneet kaikkea, he ottivat osan. Koska he eivät saaneet ijäistä, he ottivat ajallisen. Tuonkin tajusin minä täydellisesti ja päätin tehdä niinkuin näin kaikkien muidenkin tekevän.
Minä päätin kaikessa hiljaisuudessa tehdä, mitä voin, itse parantaakseni koti-olojamme, mutta näin edeltäpäin, että parhaat ponnistukseni aikaan saisivat sangen vähän, jollen taas muuttuisi pahaksi hämähäkiksi ja alati olisi väijyksissä. Entä tuo äsken mainittu varjo, joka ei enää saisi olla meidän välissämme, vaan painaa yksistään minun sydäntäni? Kuinka se kääntyi?
Minä päätin käyttää sitä hyödykseni ja, ennättämättä oikein punnitakaan päätöstäni, vastasin Pugatsheville: "Olin matkalla Belogorin linnaan, pelastamaan orpoa, jolle tehdään pahaa siellä". Pugatshevin silmät iskivät tulta. "Kuka minun väestäni uskaltaa tehdä orvolle pahaa?" kiljasi hän. "Olkoon hän herra tai narri, hän tuomitaan. Sano, kuka se on?" "Shvabrin se on", vastasin minä.
Mennyt elämäni makasi takanani niinkuin synkeä varjo, vaan se tuleva edessäni toivon kirkkailla säteillä valaistuna. Minä tunsin itseni sovitetuksi Jumalan ja koko mailman kanssa. Raittiilla silmillä katselin minä tulevaan aikaan ja päätin päässäni tehdä työtä ahkeraa ja rukoilla hartaasti.
Minä tulin tähän huoneesen hetkellä, jolloin se oli vallan autio, ja päätin vetäytyä yksinäisyyteen varjostimen taakse." "Te olette siis tavannut serkkunne Gordon'in tässä huoneessa." "Mutta te unohdatte ett'en tunne häntä ulkonäöltä.
Ja entäs se arvo, minkä se myötänsä toi! Olihan se toki jotakin suuremmoista, kun "pelimannin" hakia saapui luokseni ja pyysi minua lähtemään tanssiaisissa soittamaan! Pyyntöä aina mielelläni noudatin ja sainkin useita kertoja esiintyä tässä "imelässä" virassa. Kesän tultua päätin rippikouluni ja tunsin sen jälkeen voimallisia vetämyksiä sielussani taivaan puoleen. Vaan eiväthän ne kauan pysyneet.
Minä huomasin lopulta, etten mitenkään voinut pysyä kohtuuden tiellä, vaan totuin vähitellen aina enemmän ja enemmän tuohon niin turmelevaan ravintola-elämään, jossa suuret saaliini hupenivat yhtä nopeasti kuin ne olivat tulleetkin, vieläpä rupesivat näyttämään vallan riittämättömiltä. Päätin siis erota, vaikka isäntäni kyllä koko vastustella.
Te olette tappaneet sen, ja kiitos teille siitä niin kauan aikaa kuin Matti Bryntenpoika elää, sillä tietäkää, että tuo kontio on ollut kauheana vitsauksena monet vuodet meille Träskogin talollisille, ja minulta raukalta se on kaatanut melkein kaiken karjan. Toissa viikolla se kaatoi kaiken nuoren karjan, ja silloin minä päätin tappaa karhun tai itse menettää henkeni.
Minä ohjasin askeleeni sinne ja tarkastelin seutua suurella tarkkuudella, olisiko nuoren kimpussa karhu, mutta waikka kuinkakin olisin näköäni teroittanut, en mitään semmoista nähnyt. Päätin wihdoin mielessäni, ettei siellä mitään semmoista ollutkaan ja kiiruhdin kulkuani. Aiwan likelle tultuani huomasin, että nuori lehmä rehki kahden ison rahkamättään wälissä.
Pulma kävi minulle liian vaikeaksi selvittää; minä päätin kysyä johtoa äidiltäni, ja kaikissa tapauksissa ensimmäiseksi viedä hiukan maitoa ja leipää leski Treffrylle.