Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ja kun hän kerran kolmannen Taas raapi tuvan ovehen, Koir' uskollinen tupahan Toi leivän suussahan. Ja lasten eteen vei sen, näin Mielt' äidin niinkuin lepyttäin, Ja lausuin: huolet' olkaa vaan! Kyll' leipää hankitaan. Nyt veet tul' äidin silmihin, Hän heti läksi hovihin Ja sanoi: »sekää rahat nää, Mut meille Musti jää».
"Odotatteko vielä mitään?" kysyi Bintrey. Obenreizer viittasi ruskeaan ovehen. "Kutsukaa heidät vielä kerta tänne", vastasi hän. "Minulla on vielä vähä sanomista heidän läsnä-ollessa, ennenkuin menen matkaani." "Sanokaa se minulle. En kutsu heitä enään." Obenreizer kääntyi maitre Voigt'iin.
Hämmästyneinä kysäisette Te: "Kuinka on mahdollista kaikki tämä pohjoisen leveyden 70 asteella? Mik' ihme on luonut tämän?" Ja vastaus on; "Golf-merivirta!" Mutta kesä rientää, niinkuin tuulen liekka kaislistossa, ja talvi tulevi sijahan. "Meidän täytyy eritä, Andreas." "Eritä!" Norjalainen katsoi kainulaisvaimoansa, jok' oli ovehen päin vetäinnyt. Hän katsoi ja seisoi kädet ristissä rinnoilla.
Joku kantaa lamppua näkyy vain oven raosta jäljet orgiain. Joku kaatunut pullo valossa kiiltää. Yön halki karkea nauru viiltää. Lie harhanäky tuo hirmuinen, lie hullua petosta silmien. Kaikk' on hiljaa, on vaipunut lepohon. Tuo nainen hän sentään äitisi on, sinä neitsytvuoteessa uinailet ja tän' yönä kadulla ollut et. Mut ken siellä? Ken lyö ovehen? Kenen askeleet yöss' ovat kajahtaneet?
"Muistakaa kuitenkin, kuinka hiljakkoin hän kadotti ylkämiehensä. Eikö mikään voi teitä lepyttää?" "Ei mikään." Herra Bintrey nousi nyt myös ylös ja katsoi maitre Voigt'iä, jonka käsi alkoi väristä, ja jonka silmät vielä, ikäänkuin jostakin vastustamattomasta lumouksesta, olivat kiinitetyt ruskeaan ovehen. Obenreizer, joka heitä epäluuloisasti tarkasteli, katsoi myös samaan suuntaan.
Tuolla toivoin kunniata, Tulen tuomalla tupahan, Pään päretten poimennalla, Pieksin otsani ovehen, Pääni pihtipuolisehen; Ovensuuss' on ouot silmät, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset, Tuli suusta tuikahuvi, Ilkiän isännän suusta, Kekälehet kielen alta, Alta kielen armottoman.
Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata syltä makkarata, verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, sivulta yheksän syltä, päästä seitsentä leveä. Kukko kun laessa lauloi, ei sen ääni maahan kuulu; penin haukunta perässä ei kuulu ovehen asti.
Sammuttaissansa kynttilää, tuntui Thorsenista ikäänkuin kylmää vett' olis hänen suonihinsa suihkutettu. Lappalaiset viskasivat vieläkin yhden kiven ovehen, vaan sitten vetäysivät pois. Ulisten ja räyhäten yön pimeydessä lappelivat suksillansa peurakylästä peurakylään, karkasivat maamajoihin, vetivät lapset ja vaimot ulos lumeen ja ruoskivat heitä siksi, kunnes he uskoivat heidän Jumalaansa.
Ja kuin hän kerran kolmannen Taas raapi tuvan ovehen, Koir' uskollinen tupahan Toi leivän suussahan. Ja lasten eteen vei sen, näin Mielt' äidin niinkuin lepyttäin, Ja lausuin: huolet' olkaa vaan! Kyll' leipää hankitaan. Nyt veet tul' äidin silmihin. Hän heti läksi hovihin Ja sanoi: "sekää rahat nää, Mut meille Musti jää."
Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempeä tavoitin, tulen tuomalla tupahan, pään päretten poimennalla pieksin otsani ovehen, pääni pihtipuolisehen: oven suuss' on ouot silmät, kaihat silmät karsinassa, kierot keskilattialla, perässä perivihaiset; tuli suusta tuikahuvi, kekälehet kielen alta, ilkeän isännän suusta, alta kielen armottoman.
Päivän Sana
Muut Etsivät