United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ei mummo voi uskoa, kuinka hauska tämä juhannusaatto on ollut», sanoi Ilma, ottaessaan itsellensä teekupin. »Me olemme olleet ulkona aina siitä asti kuin Nummi orpana meille tuli, ja nyt viimeiseksi kävimme sitelemässä monivärisiä silkkilankoja rukiin korsiin. Huomenna ennen auringon nousua mennään taas katsomaan, miten ne ovat kasvaneet.»
Tässä siis olisi, sanoi Toporof, sulkien kirjekuorta: ilmoittakaa päätökseni anomuksen tekijöille, lisäsi hän nostaen huuliaan muka hymyilläkseen. Mistä syystä nämät ihmiset ovat saaneet kärsiä? sanoi Nehljudof ottaessaan vastaan kirjekuorta. Toporof nosti päänsä ja naurahti aivan kuin Nehljudofin kysymys olisi häntä huvittanut. Sitä en saata teille sanoa.
Vieressä seisovissa voittajissakin syntyi sääliväisyyden tunne ja he lahjoittivat, enemmän osanotosta Ramsay'n surkeaan kohtaloon kuin vänrikin köyhyyteen, tälle sangen runsaan matkarahan. Mutta ottaessaan vastaan kenraalinsa ja suosijansa viimeisen kädenpuristuksen tunsi Amos, että Ramsay painoi hänen käteensä pienen setelin.
Vankeuttako? No niin, kyllä meidät vankeudesta pelastetaan; pelastettiinhan rouva Bonacieux'kin. Hengen menettämistäkö? Joka päivähän me juoksuhaudassa panemme henkemme paljon suurempaan vaaraan, sillä luotihan voi musertaa jalan, ja minä olen varma siitä että välskäri saattaa meille paljon suurempia tuskia ottaessaan meiltä jalan, kuin pyöveli ottaessaan meiltä pään.
Ottaessaan herran kädestä juustoleipäviipaletta Mooses sanoi: »Onhan sinullakin hampaat.» Herralta pääsi oikein sydämen pohjasta nytkähtävä nauru ja hän sanoi: »Onhan niitä sen tapaisia, mutta niitä en osaa tässä asiassa käyttää, ennenkuin sinulta ja tältä Matilta näen oppia.»
Ottaessaan vastaan Uunon kukkavihkoa Hanna katsahti Henrikiin ja punastui niin onnettoman rajusti, ettei se voinut keltään jäädä huomaamatta. Hän oli sitten koko päivän poskipäät punasina, nauroi onnellisena Uunon sukkeluuksille ja punastui punastumistaan. Henrik katseli tätä asiaa ihmetellen. Hänessä kiehahti yhtäkkiä outoja, repiviä epäilyksiä esille.
Koska hän vihastui kovin ottaessaan tuon kirjeen, ja sanoi että herra Porthos oli kevytmielinen olento, ja että hän varmaankin taas jonkun naisen tähden oli saanut tuon miekanpiston. Onkos hän sitten saanut miekanpiston? Ah, Jumalani, mitä olenkaan sanonut! Te olette sanoneet, että Porthos on saanut miekanpiston. Niin; mutta hän on kovasti kieltänyt minun sitä sanomasta. Minkätähden?
Ottaessaan kalaa hän kallisti venhettään ja ryyppäytti sen sillä sisään, jolloin ei syntynyt kolinaa venheen laitaan. En saanut ainoaakaan suurempaa, johon kai oli syynä sekin, että kun säyneet olivat siinä, oli siinä myöskin Juntta, ja kun ei ollut Juntta, ei ollut säyneitäkään. Kyllästyin pian turhaan kokeiluun.
Olisi luullut, että hän laskee selästänsä pois pajatarakkansa tuommoisen ihmisparven hätyyttäessä, mutta ei! Siinä hän vaan seisoi pistellen vuoroin oikeaa ja vasempaa kättään povipieliinsä, vedellen sieltä kullenkin anojalle, mitä hän oli vailla; olipa hänellä koko hänäkkä rahoja vastaan ottaessaan.
Ottaessaan sillinperkaajan muassaan pyörteesen, nyökäytti perämies Rejer'ille päätään: "Stiina on reipas tyttö, hän ei sovi merisaappaille täällä!" ja viitaten: "me tapaamme jälleen toisemme täällä iltasin!" lähti hän tanssiin. Rejer jäi paikallensa seisomaan omasta mielestänsä suuresti kohonneena arvossa tämän uuden tuttavansa tähden.