Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
»Parempi ehkä olisi viedä hänet lukkarin matamin luo», sanoi Kallu. »Hän on ollut melkein kuin äiti näille.» »Se on totta, se sopii. Mutta me tarvitsemme hevosen ja rattaat.» »Minä juoksen nopeasti kievariin», virkkoi Kallu, »ja tuon sieltä hevosen ja nappularattaat, niin pääsemme kaikin niillä; kyllä minä otan Iirin syliini». »Tee niin ja joudu nyt vain», vastasi Arvo.
CLETO. Mutta minä panen kunniani teille takaukseksi... FEDERICO. Minä vaadin hyvitystä. LEONCIA. Niin on oikeus; minä tahdon hyvitystä. FEDERICO. Menkääpä huoneesenne, mummu, minä otan asian sovittaakseni. LEONCIA. Ei, minä en lähde paikastani, ennen kuin olen hyvitystä saanut. FEDERICO. Muistakaat sentään, mummu, viimeistä kohtaustanne.
Ja kun olen liian kuuro ja liian rampa ja liian sokea ja liian mukeltava hampaitten puutteesta, etten kelpaa mihinkään, ei edes jankutettavaksi, silloin menen Davyn luo ja pyydän, että hän ottaa minut luoksensa". "Ja minä, Peggotty", sanon minä, "ihastun, kun saan nähdä sinut, ja otan sinut vastaan, niinkuin kuningattaren". "Jumala siunatkoon hellää sydäntänne!" huusi Peggotty.
Mutta nytpä otan sinun kouriin ja tahdon tutkistella sinua aina ytimiin ja munaskuihin asti, tahdon tarkan tiedon mistä ja mikä lintu sinä olet. Hän tulkoon. RACHEL. Makaa taasen toinen mies. MARIAMNE. Voi! oletko jo sinäkin ehtinyt näkemään hirmuista kuvausta? VARRO. Johdattakaat häntä kammioonsa. Mitä tahdot Rachelista! Pois! Mene Hiien tyttären haltuun! MARIAMNE. Vait, tyttö!
Ja sinä olet sanonut etten minä voi eroittaa allegrota andantesta ja että minä otan polkat valssitahdissa ja valssit marssitempossa ja että me soitamme falskisti ja ettei minulla ole korvaa sen verran että voin sanoa mikä on dur ja mikä moll, vaikk'et itse voi eroittaa Porin marssia Hollolan polskasta Ensim. Johtaja.
»Kylläpähän kesä kasteensa kuivaa.» Elina veti pikku tytön luoksensa ja kuivasi häneltä kyyneleet, sanoen: »Jumala ei ole kutsunut minua suuriin töihin, mutta minä otan vaarin pienistä, joita sattuu eteeni.»
Ja kun siirtolaisvaimo katsoi kummastuneena häneen, sanoi Friida: Niin, ettekö ymmärrä, minä tahdon tehdä kaikki välittömästi hänen käskystänsä, sentähden minä kuulostelen ja otan vaaria hänen äänestänsä ja panen merkille kaikki, mikä tapahtuu hengessä. Ja fröökinä kuulee hänen oman äänensä?
Loviisa. Onko teillä ollut morsian ennen? Heikkinen. Oli kyllä! Mutta minä otan ennemmin sen, jolla on kymmenentuhatta enemmän! Hitto vieköön! Kirje olikin hänelle. Loviisa. Kuinka te uskallatte, herraseni, tulla kosimaan tytärtäni, vaikka olette jo ennen olleet kihloissa?... Luulin teitä vakavaksi nuoreksi mieheksi ja luotin veljeni suosituksiin... Herra! Vävykseni ette tule koskaan!... Hyvästi!
"Minä pidän enimmin tuosta valkoisesta, siitä, jonka nimi on 'Jivja', se näyttää niin lempeältä, sillä ehkä minäkin voisin ajaa." "Tahdotko koettaa?" "Kyllä, mutta sinun pitää tulla mukaan." "Minä otan 'Vihurin' ja sinä otat 'Jivjan'".
Minä tulen vaan ylös ilmoittamaan milloin on aamiainen ja päivällinen; ja kun on postipäivä niin tulen postitunnilla kolkuttamaan ovellesi, otan vastaan ja lähetän kirjeesi. Ja iltasin, niin silloinhan saamme välistä nähdä sinut seurassamme! Et aavistakaan kuinka tervetullut silloin olet. Ihan varmaan sinä tunnet itsesi onnelliseksi meidän parissamme, me kun niin suuresti rakastamme sinua!
Päivän Sana
Muut Etsivät