Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Ihana Julia katsahti kuvaansa viimeisen kerran itsetyytyväisin mielin ja heittäytyen veltosti nojatuoliinsa hän käski nuorimman orjansa heikolla äänellä lukea Tibulluksen hempeimpiä säkeitä. Lukemista jatkui yhä, kunnes orjatar ilmotti Nydian saapuneen tapaamaan talon valtijatarta.
Acte katseli häneen verhotuilla silmillään miltei ankarasti: "Tiesin, ettei hän tahdo ruveta jalkavaimoksesi." "No, mikä sinä sitten olet ollut koko elämäsi ajan?" "Mutta minä olenkin ennen ollut orjatar." Vinitius raivostui: Caesar oli antanut hänelle Lygian, ja hänen ei tarvinnut kysyä, mikä hän ennen oli ollut.
Ensimäinen laulu. Jos hän tulis kaunis sulhoni. Säteet silmänsä jos näkisin Niinkuin hänet unissani näin, Peittäisinpä kohta kukkihin Itseni mä orpo orjatar. Wolga-virtaan vuotaapi Okaa, Siihen juoksee keltainen Moskwaa, Vaan Moskwaahan puro pienoinen Ehättääpi, päärlypintainen. Kukka-rannalla tuon purosen Neiti viisitoista vuotinen Käyskenteli, itse kukkanen Kutoi kukkasia kukkihin.
»Atriensis» kumarsi ja läksi. Vaistomaisesti tuli Petronius ajatelleeksi Eunikea. Alussa näytti hänestä aivan selvältä, että nuori orjatar toivoo Vinitiuksen löytävän Lygian vain siitä syystä, ettei häntä pakotettaisi muuttamaan hänen taloonsa. Mutta sitten pälkähti hänen päähänsä, että mies, jota Eunike suosittelee, saattaa olla hänen rakastettunsa. Ja tämä ajatus tuntui äkkiä hänestä ilkeältä.
Petronius kuunteli häntä kummissaan. Perin outoa oli Roomassa nähdä orjatar, joka uskalsi vastustaa käskyä ja joka sanoi: »en tahdo enkä voi.» Petronius ei ollut uskoa silmiään eikä korviaan. Vihdoin hänen kulmakarvansa rypistyivät. Hän oli liian sivistynyt ollakseen raaka. Hänen orjillaan oli enemmän vapauksia kuin orjilla tavallisesti, varsinkin huveihin nähden.
Silloin hän oli hyvä, mutta eilisen juhlan jälkeen pelkään häntä ja tahdon paeta lygiläisten luo." "Mutta rakastitko häntä silloin, kun hän oli Auluksen talossa?" "Kyllä," vastasi Lygia ja painoi alas päänsä. "Sinä et koskaan ole ollutkaan orjatar, kuten minä," huudahti Acte hetken mietittyään. "Sinut Vinitius saattaisi naida. Sinä olet panttivanki ja lygiläisten kuninkaan tytär.
Malttamattomana odotin määrättyä hetkeä. "Hetki tuli, kantotuoli saapui. "Minä odotin ovella. "Orjatar ilmestyi sieltä. "'Tule', huusi hän, 'sinä saat nähdä hänet. "Mielenliikutuksesta vavisten menin minä kantotuolin luo, purppura-esirippu vedettiin puoleksi syrjään ja minä näin " "No?" huudahti Marcus kumartuen eteenpäin pikari kädessä. "Jotakin, jota en koskaan unhota.
Kääntyy äkkiä pöydän ääreen ja purskahtaa hiljaiseen itkuun. Kohottaa sitten päättävästi päänsä: Nytkö itkisin? Astuu pari askelta eteenpäin. Samassa ulko-ovi avautuu sisään astuu nuori vaalea nainen orjattaren saattamana. TULIJA Huomaa Sätenen: Onko isäntäsi kotona, orjatar?
Sen läpi hän paraikaa katseli heitä. Hetkisen perästä hänen katseensa sattui Lygian silmiin, ja kauhu pusersi kokoon tytön sydämen. Muinoin, kun hän lapsena oleskeli Auluksen maatiloilla Siciliassa, oli vanha egyptiläinen orjatar kertonut hänelle, että vuorten onkaloissa asuu hirveitä lohikäärmeitä nyt valtasi hänet äkkiä tunne, että tuollaisen lohikäärmeen vihreät silmät tuijottivat häneen.
Tästä hetkestä jää vaimo miehensä huoneesen, ja siellä hänellä ei tapaa olla hupaiset päivät; sillä vaimo on miehensä orjatar. Hänen täytyy viljellä riisipelto, viedä kotiin otukset, joita mies metsästäissään ampuu, suolata lihat, ne kuivata auringon paisteessa, kalastaa ja sanalla sanoin tehdä kaikki, miehen matollaan loikuessa ja aseitaan puhdistellessa, joka onkin hänen ainoa kototyönsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät