Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Kuninkaallisen käskyn kuultua hyökkäsi kansa miehissä Pajaria vastaan. Tämä iski kannuksensa ratsunsa kylkeen; ori kiiti kuin nuoli kirkosta ulos. Täyttä laukkaa laski nyt Pajari Syrjäsalmelle päin, kohti Venäjän rajaa, jonka yli päästyänsä hän olisi ollut turvassa. "Mutta koko kirkkoväki ajoi häntä perästä, huutaen kostoa sortajalle.
Iloisena hirnuen kuorskuva ori pian kantoi seljässään tuota hurjaa ratsastajaa, joka äänellään ja kannustimillaan vielä enemmän kiihoitti sen intoa ja sokean malttamattomuuden vimmassa kiidätti eteen päin, eteen päin, yli ...; vaan hengähtäkäämme hetkisen. "Huhuu! Huhuu!" Enne-huuhka. Yö oli.
Siellä täällä mäkivöiden ja suitsien hiertimissä näkyi valkeaa vaahtoa. Pitkin lautasia oli muodostunut kaunis, kupera syvennys. Kulkeeko ori nöyrästi, vai onko kovasuinen tahi niskuri? kysyi joku. Nöyrästi kulkee, niin kulkee kuin miehen ajatus. Hetvi kehoitti ajamaan vähän kovemmin, jotta ennättäisimme ennen venemiehiä. Hyvästi kulkee, ei muuta sanomista.
Ihan minusta kuuluu kuin ori Suus' kiinni, poika sinä ainainen räveltäjä se on minun asiani eikä kenenkään muun, mitä minun tallissani eikä oritta ole annettu ennenkään Eikö vallesmannillekaan ? Kyytipoika sanoo sen silmää viekkaasti iskien, mutta isäntä ei ole kuulevinaankaan. En anna, kun ei ole pakko antaa.
Matti tunkeutui väkijoukosta portaiden viereen ja lakki kourassa nöyrästi kumarteli tohtoria. "Ei ruunia oteta", ärähti tohtori, "ne eivät jalostuta rotua." "Eihän minulla ruunaa orihan se meidän ruunikko onkin, mutta enhän minä koko ajatellut sitä " "Ori? Jassoo, se on yksi toinen asia. Hoi! Ajakaa, tomppelit, esiin se Hokkalan Matin ruunikko ori", karjui tohtori.
Huomenna saat herralta uudet kulkuset länkiisi ja uudet tiu'ut ja mäkivyöt pislaiheloineen. Kadesilmin sinua kirkonmäellä muut hevoset katselevat ja niin olet kuin ori ikään. Ja kun talven kestää jaksanet, niin jo tulee kesä, Polle, kuuletko, tulee kesä!
"Paimenpoika kertoo, että Taskisen ori oli ajaessa pillastunut ja että on niin pahoin loukkaantunut, että on viety kaupunkiin." "Kuka on viety kaupunkiin? Isäntäkö vai ori?" kysyi Eljas. "Tietysti isäntä, sillä hänhän juuri on loukkaantunut", vastasi vaimo ja palasi työhönsä. "Minun täytyy mennä Taskiseen", sanoi Eljas.
Puhumatta siitä, että näistä kasvoistakin jo saattoi päättää, mitkä henkisen elämän mahdollisuudet olivat siinä kukistetut, näkyi tämän ihmisen käsien ja kahleissa olevien jalkojen luiden hienoudesta, ja voimakkaista jäntereistä kaikissa sen sopusuhtaisissa jäsenissä, mikä oivallinen, väkevä, sukkela ihmiseläin siinä oli tapettu; se oli eläimenäkin omassa lajissaan paljoa täydellisempi kuin tuo voilakka ori, jonka rikkoutumisesta palomestari oli ollut niin suutuksissa.
Antti kun näki, ettei ori ole mitään vailla, niin palasi tallista ja lähti katselemaan kotia ulkopuoleltakin.
Ensiksi ajettiin esiin Metsäpirtin kirk'herran musta ori: Hei, 11 korttelia korkea, "mainion juoksijan Alarikin vävyn poika." Tohtori tähysteli sitä portailta ja mutisi partaansa: "mainion juoksijan Alarikin , jaha, näkeehän sen. Vähän liika jyrkät lautaset, ohuet vuohiaiset ja pitkät kyljet." Sitte huusi hän kovasti: "hyväksytään, numero yksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät