Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Mitä sinä luet Kaarle?" kysyi rouva Rossiter eräänä iltana mieheltään kun tänä, täyttääksen piippuansa, kotvaseksi pani pois kirjansa. "Onpahan vaan muuan teos ylenluonnollisuudesta taiteessa". Rouva Rossiter oli kotvasen ääneti. "Sinä et koskaan enää lue ääneen", virkkoi hän sitten verkalleen. Hänen miehensä sytytti tulitikun.
Sieltä meille kuin muillekin. Onpahan Länkinenkin saanut, vaikka oli tyhjä mies, kun meni. Suuri talo kuuluu olevankin. Ja kun täällä kesällä kävi niin oli kuin paras herra. Ja herroja siellä kuuluu olevan kaikki, ne paraita, jotka paraiten työhön pystyvät. Mutta vähät minä siitä herruudesta. Sitä kuvailen vain, että kun olisi oma talo, siinä kirjat ja karjat.
Mitähän tuo on, jota niin vähän on. Ei se ole paljon mitään, onpahan vain näin: Ette te tytöt tiedä vielä miten käypi markkinatiellä, pojat kun juottaa viiniä, puoleksi onkin rommia. Mekö ei tunnettaisi rommia viinistä eroittaa? Mitä vielä, ennenkuin tekee iloiseksi. Olisi siinä kauankin kestänyt kiistaa, mutta kontramiesten peli loppui ja Eerikka huudahti: Voitto on meidän!
Onpahan vain rautatie ... ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien pitäjäänsä saaneet ... kuuluvat sen niille sinne tehneen, kun olivat ruunulta pyytäneet, etteivät tarvitsisi hevosella ajaa mihinkään aikaan, ei kesällä eikä talvella... En tiedä, liekö totta, min puhuivat... Hyvänen aika, elä revi sitä uutta luutaa, jonka vast'ikään panin varteen ... onhan siinä vanhempiakin! Mitä sinä siitä revit?
"Mutta onpahan sinulla yhtä monta sataa orjaa, kuin vihollista. Anna heille aseita, lupaa kohdella heitä leppeämmin, enkä epäile ensinkään, että urhoollisesti edestäsi tappelevat. Herkuleskin sitä vakuuttaa." "Herkules ei tiedä, taistelevatko kaikki", puhui neekeri. "Mutta tietää, että useat taistelevat. Toiset tulevat jälestä, kun heidän on pakko taistella oman nahkansa puolesta."
Salista kuului melu, joka koveni ja kiihtyi. Kuului huutoa, ryskettä ja aivan kuin olisi pirstottu rikki tuoleja ja ovia. »Onpahan, Kivinen, sellainen laulu!» sanoi Tuira kohottaen päätään ja katsoen Kiviseen. »Herroja!» kuului huoneessa kiihkeä ääni.
Eikö sun setäsi, tuo jalo Quaterquartus ole mainioin auguri Romassa, jonka ennustukset käyvät kaikki toteen ja joka käsissään pitää keisarien ja valtakuntien tulevaisuuden?" "Onpahan tuossa kaikessa perää." "Mitä muuta? Näetpä, sinusta on vielä tuleva suuri mies. Sinun ei tarvitse muuta kuin hakea Carinon ystävyyttä ja pyrkiä setäsi suosioon. Eikö ole tämä kumminkin helppo asia?"
Toverit huusivat minulle: »Hyvä, hyvä!»... »Se on oikein!»... »Onpahan katajassakin tervaa!» sillä selväpäisenä minä olin tunnettu hiljaiseksi ja ujoksi.» »Sillä lailla sitä laskettiin maantietä myöten ja siitä jäälle. Jäällä tuli heinämies vastaan, ja kun meidän täytyi ajaa tiepuoleen, niin läimäytin minä reen perässä seisten sen huonoa hevosta pitkällä piiskallani.
Kylläpä sitten vähästä on niin pitkät muistot. On siinä muutakin, ei ainoastaan se. Mitä se sitten on? kysyi Lassi vähän kiivastuen. Onpahan. No olkoon sitten! kivahti Lassi, kyllä kaiketi minun poikani täytyy tulla toimeen ilman sinun mökittäsikin. Se on pakosta, että sen täytyy tulla, ja jos paljon kopeilet, niin saat mennä sinäkin. Vaan kyllä kaiketi minä en lähdekään. Sinäkö et lähde?
En ole tullunna tänne pilkan vuoksi. Vaan min' oon tullunna tänne kultani luoksi, rallatteli Ville ja pyrki halailemaan Lopoa. Mene tiehesi! Mikä kutju sinä olet? Onpahan vielä yksi, joka ei tunne Kennun Villeä, ihmetteli siinä eräs, ja jatkoi, kääntyen Lopoon: Tämä muuten on koko maailman tuttu. Ja koko maailman narri. Lopo tyrkkäsi Villeä ylenkatseellisesti syrjään ja lähti pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät