United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, ei, elä vielä, odota, tehdään totit ja sitten vasta. Hämärti jo, ukko teki tulen takkaan, laitettiin lasit, ja nyt sai Antero kertoa. No, niin sitä pitää! Vai niin sanoitte? Sanoitteko todellakin? Suoraan vasten naamaa istuvalle areopagille! Ja Laurikin? Onpahan siinä pojassa sittenkin jotain. Ei ole, sanoi Otto päättävästi. Se nyt on eri asia se, mutta tämä oli nyt sentään hyvin tehty.
Näiden sanain totuus saattoi erikkään vaikenemaan, ja Liddy jatkoi rohkeammin: "Eiköhän, hyvä herra, se ollutkaan paras, että vanha herra särki taulun ja ett'ette voi hankkia toista itsellenne? Tästälähin teidän täytyy aina puhua minun kanssani. Onpahan kuitenkin puhe kallis Jumalan lahja, josta ei voi kyllin kiittää.
"Tuo wieras on niin kummallinen; hänellä ei ole mitään muuta mielessä kuin Kontti=Anna!" ehätti talon isäntä siihen sanomaan. "Mikä Kontti=Anna hän on?" kysyiwät matkustajat. "Onpahan waan eräs wanha ämmä täältä, joka palaa toisesta pitäjäästä kerjäämästä", selitti isäntä. "Oh, eikö sen parempi?
Joka kerta kun tuuli avasi tämän väljää sadekaapua, näkyi valkoinen hame, joka valkoisen olkihatun kera, jossa oli ylen paljon kirjavia kukkia oli kolkon ilman jyrkkänä vastakohtana. "Suokaa anteeksi", lausui neitsy Madsen, pysähdyttäen hänet. Nuori tyttö säpsähti. "Mitä te tahdotte?" "Onpahan minulla kummallinen anomus", sanoi neitsyt, "enkä minä tiedä kuka olette ja mihin ai'otte".
EEVA. Eipä teitä olekaan vaivannut järjen puutos. JUNKKA. Onpahan ja aivan juuri äsken: olin suutuksissani, kun minun olisi pitänyt olla iloissani. EEVA. Iloissanne minun tuhmuudestani? JUNKKA. Siitä, että sinä pidät sedästäsi niin paljon: olisi kärsinyt kepinlyöntejäkin, ennenkuin asettunut minua vastaan sotajalalle. EEVA. Minulla ei ollut vain sopivaa jalansijaa.
Mutta onpahan sitten edes ainetta. Sitäpaitsi ehkä vielä ehtii huviretkeltä tultua raapaista kokoon jonkun puoli arkkia... Ei sillä ole niin väliä. Eikä sitä aina ole rakkauskirjeitten kirjoitustuulellakaan. Jos suuttuu, niin suuttukoon.
"Onpahan... Lippahan se on markkinoilla..." "Vai on ... no miks' et sin' ole morsiamesi luona!" sanoi Reetastiina ivallisesti ja katsoi Kalleen niin tuimasti, että tällä jo alkoi tuntua tukalalta olo. "Miksikäkö en ole?... Tiedät kait sen hyvin kyllä, ett'en minä välitä enää koko Lipasta ... vanha ihminenhän se jo on..."
Jussi oli vielä jossakin asialla. Erkki odotteli istuen perässä, poltteli uudella letkavarsipiipullaan ja katseli uutta lakkiaan. Katseli koreita tupsuja otsalla ja ihaili punaista vuoria. Sitten hän pani lakin päähänsä ja kysyi Katrilta: »Onko tämä komea lakki?» »Onpahan tuossa», vastasi Katri. »Onko se Katri sinulla nyt lysti, kuu on sormuskin, oikein kultasormus?
Vai isän ... saisi noita sille olla useampiakin. Näitä on vaan yksi pensas kullekin, selitti Aliina. Eipähän ole kaikille lapsille. Onpahan, väitti Aliina ja katseli kummastellen suutariin, kun tämä ei saanut selvää, vaikka tunsi heidät jokaisen nimeltään. Tämä on minun, tämä Marin, tämä Reetan, tämä Antin ja tämä Junnun ... nyt sen näitte, kehahti Aliina luettuaan.
"Onpahan kielitutkimuksia", virkahti tohtori äkkiä, "kirkkoherra päättää kaikkien kielien olevan alkujaan hebreasta, hän on löytänyt erään sanan, josta hän johtaa kaikki muut sanat, ja sitä seikkaa hän nyt kokee näyttää toteen kolmessakymmenessä vihossa. Siitä tulee koko elämäntyö."