Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
ROUVA HAKE. Jaa, niin oikeudessa, näet. Herra Hoving oli siellä vieraanamiehenä. SYLVI. Hän käänsi aina päänsä pois. Ei katsonut minuun, ei kertaakaan. ROUVA HAKE. Eikö katsonut! SYLVI. Ei kertaakaan koko aikana. Ei yhtä ainoata kertaa. ROUVA HAKE. Ei voinut, arvaamma. Teidän onnettomuutenne on mahtanut pahasti koskea häneen. SYLVI. Olisin niin mielelläni tahtonut katsoa häntä silmiin.
Minna koettakoon, kuinka paljon hän painaa vaa'assa onnettomuutenne rinnalla. No? v. Hyvä neiti, en ole tottunut valittamaan. Hyvä on. Enpä todella tiedä, mikä minuakaan sotilaassa, paitsi kerskumista, vähemmän miellyttäisi kuin valittaminen. Mutta voidaanpa myös kylmästi ja välinpitämättömästi puhua omasta urhoollisuudestaan ja onnettomuudestaan v.
«Siinä tapauksessa, Eeva, täytyy minun kieltää! Minua pahoittaa enemmän kuin voin selittääkään, että minun täytyy kieltää teiltä jotakin tässä maailmassa. Mutta tässä asiassa en tahdo tahrata kättäni, en tahdo tulla onnettomuutenne välikappaleeksi. Hyvästi!» «Seisahtukaa! Viipykää! Kuunnelkaa minua vielä! Mitä te minun puolestani pelkäätte?» «*Kaikkea!* R *n kaltaisen miehen vallassa.»
»Kyllä minä tiedän onnettomuutenne, mutta tiedän myöskin sen voivan kasvaa vielä monta kertaa suuremmaksi. Ettekö pelkää tämän matkan vaaroja?» »Kotimaani miesten turvissa ei vaara voi olla minua lähempänä kuin minun yksin ja turvatonna tänne tullessani.» »
"Kuultuani teidän suuren onnettomuutenne, en woinut olla tänne tulematta, liewittelemään tuskianne ja hoitelemaan teitä", sanoi tyttö. "Woi rakas lapseni! Isäsi on nyt mennyt mies, ei minulla ole enään toista jalkaakaan", waikeroitsi isä ja purskahti kowaan itkuun.
Mitä kuulen? Ihmetyttääkö se teitä? Ottakaa, hyvä herra. Ette kai ole vain teeskennellyt? v. Jumala! ja näin voi Minna puhua! Te ette voi olla omani tuossa *yhdessä* tapauksessa: minä en voi olla teidän omanne missään tapauksessa. Teidän onnettomuutenne on luultava; minun on varma. Jääkää hyvästi! v. Mihin nyt, rakkahin Minna?
Ja minun kaikkein vähimmin sopii langettaa teistä kuolemantuomio, sillä minä olen teille suuressa kiitollisuuden velassa, ja onnettomuutenne alkujuuri on lähtenyt jalosta myötätunnostanne kahta avutonta, yhteiskunnan ennakkoluulojen julmasti sortamaa olentoa kohtaan, jotka ovat minulle rakkaammat kuin mikään muu maan päällä. Mitä tarkoitatte? kysyi Aadolf iloisesti hämmästyen.
Seuraavassa silmänräpäyksessä Margareta oli polvillaan kapteenin edessä ja tuki äitiänsä, joka myöskin oli polvillaan. "Mikäs on?" kysyi kapteeni. "Mikä teidän on?" Molemmat vaimot itkivät ja kapteeni tuli hyvin liikutetuksi. "Margareta," sanoi hän, "te olette kestäneet onnettomuutenne hyvästi. Voisitteko kestää onnea yhtä hyvin, jos se tulisi osaksenne?" "Minä toivon sen.
Särkyneeseen sydämeen syntyy maasta sekä taivaasta ainoastaan rikkonaisia kuvia siinä onnettomuutenne, virkkoi apulainen levollisemmin. Mitä auttaa sen tietäminen minua? tokaisi neiti. Mikä on ihmisiin loukkautuen särkynyt, se voipi Jumalaan turvautuen parantua ja vahvistua, lisäsi apulainen. Mutta jos loukkauskivi on kiintynyt kirveltämään vammaa? pitkitti neiti.
"Minä olen rakastanut tätä petoa," sanoi Appellona, "ja tuhannet valat on hän vannonut rakastaaksensa minua. Mutta nyt vihaan minä häntä niinkun kuolemaa. Tässä on teille terävä veitsi; lyökää se syvään hänen mustaan sydämeensä, kun hän tahtoo teitä sulkea haurelliseen syliinsä; sillä koko teidän onnettomuutenne tulee siitä, että te olette niin kaunis ja viehättävä.
Päivän Sana
Muut Etsivät