Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Maailman kunnioituksesta ... siitä minä en monta penniä maksa, mutta niitten, joita minä rakastan ... ah, Helena, Piete, olisikohan se mahdollista että sitä kadottaa saattaisin? Sitte varmaan parempi olisi, että tuomitsisin itseni onnettomaksi jäämään..." "Sinä et ole onnettomaksi tuleva", sanoi Helena ja sulki samassa kyynel-silmin Julian syliinsä, "sinun pitää..."
Oikeastaan ei siitä pitäisi ihmistä onnettomaksi päättämän, että hän on saanut paljon vasten-mielisiä kokemuksia, vaan siitä, että ne kokemukset eivät ole häntä voineet opettaa, että hän on sortunut niitten painosta ja unhoittanut pyrkiä eteenpäin. Olenko minä onnellinen? Sen saa tulevaisuus päättää..." Hän kävi levolle. Kului vuosia; aika vieri yhä edelleen.
AINA. Kuten tahdot ... pelkään vaan, että kahvisi, jonka jo kaasin kuppiin, sill'aikaa jäähtyy. Oi Taavi! Taavi! Että sinä teit minut näin onnettomaksi, näin sanomattoman onnettomaksi! En jaksa tätä kärsiä! Voi sinua, Taavi! Ja kuitenkin teit sen minun tähteni! Nyt kiireesti kahvimme kimppuun! En tiedä imelämpää kuin haalea kahvi. ELLI. Mitenkä jaksoi äitisi?
Enkö tule tekemään sinua onnettomaksi ... ehkä henkisesti masentaisinkin sinut ... en tiedä miksikä ... mutta nyt juuri on keskinäinen välimme tullut minulle niin selväksi ... on aivan kuin olisin saanut uudet silmät nähdäkseni..." Hän ei voinut jatkaa; mielenliikutus tukehdutti hänen äänensä, hän kääntyi pois ja painoi nenäliinan silmilleen.
RAFAEL. Minä annoin sen teille ja te katsahditte minuun semmoisella silmäyksellä, jota en ikinä unhota. Sydämmeni oli teidän. Sydän ja gurkku. RAFAEL. Oi te pilkkaatte minua, te saatatte minun onnettomaksi? DOLORES. Enhän minä pilkkaa, mutta kertomuksenne naurattaa minua väkisinkin. RAFAEL. Niinpä tuskaanikin nauratte.
Sillä niissä ei ihminen parane, päin vastoin pahenee ja laittaa itsensä onnettomaksi. Hetkisen huvi tuottaa perästä käsin satakertaisen harmin, vieläpä pahimmassa tapauksessa syvää suruakin ja tunnonkin vaivoja.
Et ole oikeutettu syyttämään minua mistään, sillä silloin teen minä sinua vastaan sen syytöksen, että vika on sinussa; sinä olet saattanut minut niin sanomattoman onnettomaksi, että voisin syöksyä mihin hyvänsä, vaikkapa syntiinkin, kunhan vain pääsisin tästä kauhistavasta elämästä. Oletko muka koskaan ollut huomaavinasi, miten huonosti minä olen viihtynyt täällä?
Ei ollut edes kummiakaan. Kuka senkin tytön oli onnettomaksi tehnyt? Kuka!? Kysy sitä! Minun tuli niin sääli! Minun tuli niin sääli, että eikö miehellä ole sen verran omaatuntoa, että jättäisi tuollaisenkin raukan rauhaan! Oma on syy. Miksi uskoa heitä! Kun uskottelevat! Kuinka kauan minäkin tässä istun! Isä antaa aika läksytyksen, kun ei ole puuro valmis eivätkä perunat pöydällä.
Kuin hänellä on lämmin ja hän viruu tuossa tyytyväisenä ja kylläisenä niin, sinä ehkä et usko minua, mutta silloin tuntuu, kuin minä itsekin olisin lämmin ja kylläinen. Ja jos minun on käynyt huonosti ulkona, niin minä ajattelen häntä, joka on kotona minä en voi tulla täydelleen onnettomaksi, niin kauvan kuin hän on minulla.
Hän sanoo vasten silmiä Arvidille, ett'ei hän huoli hänestä ... vasten silmiä, minun pojalleni ... tuhat tulimmaista! Poikani tulee vielä koko pitäjän naurettavaksi ... hän ampuu itsensä vasten naamaa, sanon minä ... ja minä vanha mies jään onnettomaksi, lapsettomaksi". Eversti, joka varsin ääneti oli kuunnellut tuota kaikkea, soitti nyt kiivaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät