Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Viettikö Herrani ainoatakaan tämmöistä päivää maan päällä? Päivää täynnä täydellistä iloa toisten onnesta. En tiedä, vaan usein on opetuslapsilla kaikki paremmasti kuin Mestarillansa. Sillä totisesti Hän kantoi meidän sairautemme ja meidän kipumme Hän sälytti päällensä, ja antoi meille sen sijaan oman rauhansa ja ilonsa.
Yhä huokailen, onneton, orjuuttain oli linna ja linnassa impi jos huolisi joku mun huoliain, sois kantelo kaunihimpi.» Hän lauloi näin, hän näkyi näin oli saari ja saaressa linna hän elämän onnesta orvoksi jäi, oli laulu hän Suomen rinnan. Hän suloinen, hän suruinen, hän ijäti itketty, ainoo, jota uneksin ain, jota unohda en, min muisto mun mieltäni vainoo. Me oomme kuin luolassa ahtaassa.
No, hän ei enää hiiskunut sanaakaan siitä, mutta eräänä päivänä tulee hän koulusta, kasvot niin säteilevinä, ett'en ole vielä moista nähnyt, ja kertoo, että hänen koulutoverinsa John Prytz on saanut 'onnenpelin'. 'Ja ajatteles, äiti, kun minä menen hänen luokseen, niin saan leikkiä sillä, eikö olekin hauskaa? Ei nyreää sanaakaan, ei pienintäkään viittausta, että kun John oli saanut sellaisen pelin, voisi hänkin saada; vain iloa toverin onnesta ja nöyrää tyytyväisyyttä siitä, että hänenkin osalleen oli joku murunen tuosta onnesta tipahtava!
Kun he astuivat pappilan puutarhan ohi, seisoi rouva Lorup siellä ja nyökäytti heille päätään ja viittoi heille käsimuiskuja. Nuori metsävartija, joka tuli Lindebackasta, jonne hän oli vienyt kaloja, nosti hatun päästään hymyillen ikäänkuin olisi iloinnut Margretan onnesta.
Jopa vihdoin muutama viisastui, Tämän yhden tahtohon kiivastui: »Ken valtahan tuommosen hirviön On päästänyt, heittiön?» Näin huusi yksi. Ja toisetki Ne orjuudestahan virkosi: »Niin aivan! mistä hän oikeuden Sai sorroksi toisillen?» Näin vihdoin kansa jo tulistui, Ylivaltijas sortui, kukistui. Maat' itse kansa nyt hallitsee, Muka onnesta nautitsee.
Minä en suinkaan ollut matkan puolella. Minun vakaa ajatukseni onnesta on se, että luonnon tarjoomat edut ovat rikkauden etuja arvokkaammat ja ettei meidän pidä etsimän ulkopuoleltamme sellaista, minkä löydämme tykönämme. Nämä periaatteet sovitan poikkeuksetta kaikkeen.
Eikö sitten vielä ole tarpeeksi se, että maallinen onneni on riistetty, eikö riitä vielä sekään, että unelmani siitä onnesta, jota saisin nauttia lempimäni naisen keralla on haihtumaisillaan ja että minun oikeudenmukainen toivomukseni saada vaikuttaa hyödyllisesti työlläni on murtumaisillaan, ryöstetäänkö minulta nyt usko sinuunkin, Jumalani ja isäni, sinun rakkautesi, vapahtajani, jonka palvelukselle olen omistanut koko nuoruuteni.
Hänestä oli niin sanomattoman hauskaa näyttää Eugenille, miten häntä, Doraa, kaikki ihailivat, ja nähdä tuo synkkä, mustasukkainen ilme hänen silmissään. Hänen teki mieli nauraa ääneen onnesta ja ihastuksesta. Kun naiset jakoivat kotiljonkimerkkejä herroille, ei Eugen saanut muilta kuin Doralta.
Kohta Fallerin mentyä tuli Maisu onnesta loistaen:
UUNO: Semmoinen suhde ei käy laatuun. LEENA: Miksi? UUNO: Sitä et sinä voi ymmärtää. LEENA: Ei, no sano nyt sentään miksi. LEENA: Taas sama asia. Ihme kuinka erilaista! Teillä pitää aina olla niin, että jos rakastaa, niin pitää koskettaakin. LEENA: Sanoitko sinä jotain onnesta? UUNO: Jollei koskettaa, niin miksi edes nähdä tai puhua? Voisihan vaan ajatella toista ja olla onnellinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät