Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"Sanomalehden kirjoittajat sanovat että tämä on meidän aikamme nuorten miesten syy; että nuoret miehet pitävät siitä, ja että nuo kauniit miesten-onkijattaret pukevat hyttysiänsä niihin väreihin, jotka parhaiten houkuttavat pyydettäviä käymään onkeen. Onko tämä puolustus tosi vai ei, sitä en ota päättääkseni.
Muuan rehellinen talonpoikais-patroona, joka oli huomannut tarpeelliseksi antaa lapsillensa paremman kasvatuksen, kuin minkä hän itse oli saanut, tarttui onkeen ja Alfhild muutti maalle. Rouva Kreiner oli sangen tyytyväinen tähän asian menoon; sillä maalla on kotiopettajattarella paljon parempi mahdollisuus päästä naimiseen kuin kaupungissa.
Hän ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta ja kuitenkin oli hän vaan köyhä ompelijatar. Swart lohduttaa eukkoaan mustalla esiliinalla. Kuinka Dorotean sydän on murtumaisillaan. Kuinka ukko Witt unhoitti rahansa kotiin ja Kalle juoksi niitä noutamaan. Lukkari piti kauniita puheita, mutta kadotti kuitenkin lopuksi tasapainon. Kuinka lukkari tarttuu onkeen ja ne muut menevät matkoihinsa.
Rupeamme onkimaan ja otamme kalan toisensa jälkeen, sillä ilman jotensakin hyvää saalista emme koskaan tule kotiin. Pian on pyydettyjä kaloja sadoittaisin. Mitä paremmin ottaa onkeen, sitä innokkaammiksi tulemme, kuten oikeain urheilijain tulee. Nauttimaan kesän ihanuutta luonnon helmassa tulee äiti palvelustytön kanssa, tuoden mukanaan ruokavasun ja padan.
Mut te, te syötte syötin, niin ett' onkeen te käytte vanhan vainoojanne; siksi ei teille auta suksutus, ei suitsi. Teit' taivas kutsuu, päilyy päänne päällä ja näyttää, tarjoo ikikauneutensa, mut teidän silmänne vain maahan katsoo; siks teitä lyö Hän, joka kaikki tutkii.» Viidestoista laulu
Minä arvioin rehellisyyden liian vähäpätöiseksi. Otanpa opetuksen onkeen. Ah! Sitä mies parkaa! IS
Per aikoo mennä kihloihin, sanotaan". Lukkari seisoi kuin kivettyneenä. "Kiitoksia minun edestäni", sanoi hän, tarttui onkeen ja meni. "Hyvää onnea kalastusmatkalle", huusi Signe hänen jälkeensä. Ei ollut kieltämistä, että oli ilo Björnstad'issa tänään. Per seisoi tuvassa juhlavaatteissaan ja hänen rinnallansa Gudbrand Lien kihlaajana.
"Ostamme korppuja syödäksemme ja heitämme ongellemenon... Tiedättekö, särki ei olekaan niin yhdenpäiväinen; se närppii silloin tällöin ja tarttuu onkeen koska muistaa. Jotta nyt pääsisimme paikalla toimiin, niin antakaa meille kummallekin etukäteen..." "Kymmenen vaivaista!" "Eli kymmenen viheliäistä!"
Ruuhessansa liki kaislarantaa istuu korpraali ja everisti, vanhat kumpikin ja kuulunehet kerran suomalaiseen ruotuväkeen; kummankin jo harmennut on hapsi, kummaltai jo paras miehuus mennyt, mutta viel' on tuima silmän tuli, huulten viiva vinha kummallakin, jos ei onkeen iske ahven, koska toinen kalan venheeseen jo veti.
Vasta sitten, vuotta paria myöhemmin, kun vähitellen opin oikeat temput, alkoi onni hymyillä minullekin. Mutta nyt se oli kuin kirottua. Minkätähden pitää toisen onkeen aina ottaa ja toisen ei milloinkaan? Olkoon, että hän on taitavampi, mutta luulisi nyt ainakin yhden käyvän minunkin pyydykseeni. Ja minun kävi suoraan sanoen koko lailla kateekseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät