Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
LALLI: Menköön vaan mistä on tullutkin. Ei suvaita outoja tässä talossa. LALLI: Kah, onhan siinä liesi lämmitelläkseen. SINIKKA menee. TUURA: Niin, se nyt on sillä tavalla, että kun et sinä totellut sitä sotakutsua... LALLI: Niin mitä? LALLI: Vai ovat. Se nyt on tietysti noin vaan muodon vuoksi. LALLI: Hyvä on. TUURA: Aivan varmaan, vain muodon vuoksi.
Sentähden minä lähden pakoon, sillä pelkään että pensasten ruusut alkavat pyytää minulta tiamantti-koristuksia, ja että perhoset rupeavat vaatimaan vaunuja ajakseen niissä niittyjä pitkin! Emme suinkaan, hyvä haltiatar, huusivat nauraen ruusuiset, jotka olivat kuulleet haltijattaren soimauksia: onhan meillä yökaste-helmiä lehdillämme.
Elkää edes katsoko minuun. Väistykää hiukan loitommaksi. Kello kahdeksan säntilleen. Silloin on jo pimeä. Minä vihellän, niin osaat luokse. Antakaa minun olla, hyvä patruuni, antakaa minun olla. Mitä te minusta, toisen miehen vainosta, onhan teillä muita. Minä en sinua päästä, kuuletkos, en, vaikka sinulla olisi kymmenen miestä. Voi, suuri luoja!
Myöhästyin siis!... «Onni soi minulle toisen sulhasen!« sanoi hän. «Ja kun saan kultani omakseni, niin tottahan tulet pelimanniksi häihimme« ... sepä vasta sydämmelleni lohdutus!... Pelimanniksi!... Ei, Riittaseni! Kiitos kunniasta! Sulhasena! Sulhasena tahdon olla! Onhan minulla Matti-vaarin lupa ja sanassaan hän pysyy, niinkuin kunnon mies ainakin.
Tekipä hän niin tai näin, niin kaikkialla on aita matala hänen päälleen. Vieraat raukoittelivat Villeä, joka kyyrötti keskilattialla pää melkein hartioitten sisässä ja sääret paljaina. »Onko se vaivainen tuo poika?» kysyi Karénin rouva haikeasti. »Onhan se semmoinen kyyryselkä.» »Hyvä isä raukkaa! Miten se on tullut?» »Siinä oli syöjä pienempänä, ja se sen noin läjään kääri.»
Kyllä on tämä kulttuuri sentään kaikkine mukavuuksineen...! Onhan suorastaan suurenmoista, että se tahtoo ja taitaa ojentaa meille auttavan kätensä niin sanoakseni pohjan pimeimmilläkin perillä, kaikkein kolkoimmissakin, asumattomimmissakin erämaissa. Kuinka hellää huolta rakas maailma pitääkään meistä helmalapsistaan!
Ja koko sivistynyt maailma soi kuin tuhansista hullaantuneista tulipalokelloista, joiden maanalaiset johtolangat yht'äkkiä ovat menneet yhteen, eivätkä ole erotettavissa, ennen kuin ministeristöjä kaatuu ja viattoman veri on kostettu. Ja valtaistuimetkin ovat vaarassa yhden ainoan koulunopettajan tähden. Onhan se suurenmoista.
Tämä nainen oli tuleva osaksi hänen elämästään, oli vanhus sanonut. Tämä nainen, miksi juuri tämä? »Onhan kirouskin jonkinlainen vahvistus», ajatteli hän edelleen. »Jokin jota ei ole olemassa eikä milloinkaan tule olemaan, on ja pysyy sen varmistamana ja vahvistamana, kuin mikäkin pyhä oikeus taivaan ja maailman edessä.»
Kyllä on pöllömäinen rakennus, sanoi hän ääneen ajatuksensa. Kuinka niin, pöllömäinen? vastasi ajuri loukkaantuneesti, mikä pöllömäinen se on, joka kansalle työtä hankkii. Mutta onhan se työ tarpeetonta. Tottapa se työ tarpeellinen on, koska rakentavat, väitti ajuri, kansa saapi leipänsä. Nehljudof vaikeni, erittäinkin kun rattaiden räminän vuoksi oli vaikeata puhua.
Jospa hän edes olisi sitä! oli Irene huokaisevinaan. Kuinka tarkoitatte? Onhan hänellä syytä siihen. Ettekö näe, että hän par'aikaa harjoittaa silmäkurtiisia lapsenpiikani kanssa. Ai, huudahti ranskalainen. Siinä tapauksessa minä ymmärrän hänet. Tuo kaikki tapahtui tietysti aivan keveän leikin muodossa, mutta se koski kuitenkin kipeästi Johannekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät