Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
KANTTORI. Mikä ikä viiden-neljättä vuotias pulska ja varakas leski! Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta jättäkäämme heidät ja puhukaamme teistä. HANNA. "Teistä?" KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua vielä sinutella, sillä onhan siitä jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi puhua. Sinä siis menestyit seminaarissa?
Pitääkö meidän sen tähden ruveta kiihkoilemaan kommunistisen valtion hyväksi? Onhan yksityisessäkin omaisuudessa sangen suuri vaara tarjona, ja mammona tekee mielettömäksi ja ahneus pitää orjuudessa miljoonia.
Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran päälleni ampuu. Niin erosit meistä ja ehkä näimme toinen toisemme viimeisen kerran. Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehkä toistaiseksi säästettiin, sillä onhan onnemme osa seisoa myytävänä kuin naudat. Mutta mitä ei auttaa käy, se sillään olkoon, sen mukaan itseänsä asetella tulee ja muistaa, että ehtoo päivän perii. NYYRIKKI. Päivää, mies!
Me olimme molemmat kappaleen aikaa vaiti, kunnes minä, jotain sanoakseni, kysäisin, tunsiko hän muutaman Alpertti Suomalaisen, joka oli hänkin Pyhäjärveltä ja joka oli minun kanssani käynyt samaa koulua. Senkö minun velipuoleni, joka nyt on pappina? Onko hän teidän velipuolenne? Onhan se, tai minähän oikeutta myöten olen hänen velipuolensa.
Häneen ei hyvä puhe tehonnut ollenkaan, ja lahjomisyritykseen minulla ei ollut varoja. Armotta hän käski minun paikalla lähteä tieheni. "Onhan täällä muitakin", väitin vastaan. "Ne ovat minun tuttujani", kuului ylpeä selitys. "No, jos asia siitä riippuu, niin mikä estää meidän tulemasta tuttaviksi? Voinhan ottaa Teidät syliini ja hätätilassa vaikka suudella."
Ei, onhan minun yhtä hyvä yksinänikin syödä kruunulta juoksevaa pemissooniani ja sitä paitsi johan minä olen sivuitse siitä iästäkin. Ensi Vappuna täyttyy minulle näet jo neljäskymmen." "Vai vasta neljäskymmenes? Kumma kuinka ne muutamat pysyvät kauan nuorena!
* Lapsi parka, älä nyt taas! Johanna, mitä sinä nyt... Olet käynyt niin kalpeaksikin ja heikon näköiseksi. Oletpa sinä toivoton tänään! * Ajattele, ettet ollenkaan saisi häntä tavata... Silloin vasta olisi sinun syytä itkeä ja surra. Mutta nyt!... mikä hätä sinulla nyt on? Onhan kaikki käynyt paljoa paremmin kuin mitä alussa olisi voinut toivoa ... eikö olekin vaan? Onhan se niinkin.
Onhan se niin kovin yksinkertaista. Te olette ikävystynyt, te olette jostakin syystä kyllästynyt mieheenne... Pitkät puhteet, maaseudun yksinäisyys ... oh, siinähän ei ole mitään ihmeellistä! Eipä kylläkään. Entäs sitten? Teidän serkkunne... Mieheni serkku, jos suvaitsette...
Nytkös vasta älyät!... Muut ovat jo saaneet kärsiä, jotta ei ole enää kohta tervettä istujaa koko kylässä! Mikä sitä Soikkelin pässiä sitten vaivaa? No ota itse selvä... Sitä vartenhan sinä olet virkamies ja saat kapat! Niin... Pidä sinä virastasi vaari tahi mestari Koikale lähettää paperit kuvernööriin ja maaherralle asti. Ka onhan se vihainen se pässi!
Tällaisissa asioissa liikkuu keskustelumme, kun me viimeisiä mukaan haettaessa saamme aina pohjakerroksen permannolla hetkeksi pysähtyä, jolloin tietysti kukin meistä ehättää käyttämään tilaisuutta nopeaan ajatusten vaihtoon. Ja onhan vallankumouskin yksi mahdollisuus, huomautan minä kerran tällaisessa tilaisuudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät