Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Niin olen," sanoi Obenreizer, "ja aionkin viedä teidät matkanne perille. Tuossa näkyy silta edessämme." Olivat nyt tulleet jylhään ja kamoittavaan vuoren-rotkoon, jossa lunta makasi kosolta ympärillä sekä allansa ja päänsä yli. Puhuessansa viittasi Obenreizer sormella siltaan ja tarkasteli Vendalen kasvoja omituisella mielen ilmauksella omissa kasvoissansa.
Istuimme "eläintieteellisessä puutarhassa" ravintolan edessä. Valkoset kukat loistivat mailleen vaipuvan auringon paisteessa omituisella ja räikeällä hohteella kukat saavat fosforin hohteen ukkosilman edellä kuten missäkin tulihelyissään.
Siinä Sven makasi vuoteessaan ja aamu-aurinko heitti ikkunasta säteensä tuon pienen pyylevän pojan yli, joka nojasi punasta, lämmintä poskeaan tanakkaa kättään vasten. Hän näytti olevan syvässä unessa, mutta puristi omituisella tarmolla kiinni silmiään, ja huulet liikkuivat, niin ettei suinkaan ollut vallan oikein unen laita.
Vihdoin tuli näkyviin pullakka, siistipukuinen eukko, jonka kasvoissa kärtyisyys, hyväsydämisyys ja kunnianarvokkuus omituisella tavalla kuvautuivat. Niiattuaan Aadolfille kääntyi hän isäntänsä puoleen seuraavalla kysymyksellä: No, mitä heillä nyt taas olisi asiaa, herra antikvaari? Laitapa illallisateria kolmelle hengelle! käski Skutenhjelm ja sytytti piippunsa.
Minä en alussa voinut ymmärtää koko tapausta, ja etsin vielä selitystä arvoitukseen, kun sattumalta huomasin teidät, sire, puoleksi kätkettynä muutamain naisten ta'a, katselemassa muutamasta akkunasta, ja nauramassa omituisella tavalla. Heti ymmärsin koko asian, ja kaukaa, joukon keskeltä, ääni teille huusi: eläköön!... Se oli minun ääneni." "Todellakin!"
Elokuun iltama oli kaunis ja Oriveden pinta rasvatyyni. Pisti silloin päähäni Vaskolta kysyä, oliko saarella ennen ollut kirkkoa tai monasteria, koska sitä "pyhäksi" sanottiin. Vasko säpsähti, katsoi minuun omituisella katseellaan ja sanoi sitten verkalleen: "Saari on aina pyhä ollut, jopa ennen kuin näillä mailla oli kirkkoa nähtykään. Ennen Iljan aikojakin oli se jo pyhä."
"Minun tekisi mieli lainata heille Decimus Roach'in kirja 'Enkeleitä lähestyminen!" Maantie oli nyt muutama minuutti autio ja hiljainen, jonka jälkeen oikealta kuului iloinen laulu, jota kaunis ääni osaksi lauloi, osaksi lausui niin omituisella ja sointuvalla väreellä, että Kenelm vallan selvään taisi eroittaa sanat. Ne kuuluivat näin.
Sitten hän kohotti päänsä, luki luvun raamatusta, ja lausui omituisella, sydämmeen käyvällä, suoralla tavallaan lyhyen iltarukouksen. Kun rukous oli pidetty ja kuulijat muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen nousivat paikoiltaan, loisti monen silmissä kyyneleitä.
Vaikka kuinka usein Knutson koki Marin kanssa keskustellessaan osoittaa murheitansa sekä itsestänsä että hänestä, ymmärsi hän joka kerran tuolla niin omituisella vaimon hienoudella välttää päättävän selityksen. Mutta kaikilla on rajansa ja niin on kärsivällisyydelläkin.
Mitä kuuluu, Mikko kettu? Takaa tuulee, karhu kuomaseni! vastasi Mikko. Laulapa Mikko seinähirrestä viiden pennin edestä, sammalsi Ursin. Mikko lauloi omituisella nuotilla: Nyt on kumma virsi, kun on seinähirsi laulumme esine. Jos virkkoa se voisi viisaampi se oisi, kuin itse herra te. Tokko lie Ursin ymmärtänyt Mikon laulua, sillä hän näytti olevan niin »iloissaan» viime hallayön johdosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät