United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen suuret siniset silmänsä katselivat tuleen semmoisella omituisella katseella, jossa välistä välähtelee selvän miehen mieli, mutta jota kuitenkin vielä humalan sumut hämmentävät. Otsa oli korkea ja säännöllinen, ja hatun alituisen päässäpidon vuoksi se oli pysynyt valkoisempana kuin muu muoto.
"Sinä jäät siis meille, Trotwood?" sanoi hän omituisella tavallansa ja niinkuin hän olisi vastannut johonkin, jota minä juuri olin lausunut. "Se ilahuttaa minua. Sinusta on seuraa meille molemmille. Se on terveellistä, kun saamme pitää sinut täällä. Terveellistä minulle, terveellistä Agnes'ille, terveellistä ehkä meille kaikille". "Minä olen varma siitä, että se on minulle, Sir", vastasin minä.
Hän hyppäsi eräälle kivelle tammen juurella ja odotti, kunnes meteli oli hiukan asettunut. Sitten hän koroitti äänensä ja sanoi hänelle omituisella vaatimattomuudella ja selvyydellä: "Kansalaiset, toverit! Kuulkaa minua! "Teidän tuomionne on väärä.
Vaan mitä nyt niihin tulee, joille olisi parempi kuolla, niin arvattavasti sinusta kummalta kuuluisi, jos näillä ihmisillä ei olisi oikeutta tehdä itselleen hyvää, vaan heidän täytyisi vartoa toista hyväntekijää." Kebes nyt vähin hymyili ja sanoi omituisella murteellaan: "Zey tiekköön!" "Tämä, totta kyllä," jatkoi Sokrates, "voisi kuulua järjettömältä; mutta kyllä kai siinä jotain perääkin on.
Hän ei ollut sitä koskaan ennen tarkemmin miettinyt, mutta nyt takertui se mieleen, niin että ajatukset kiertelivät siinä alinomaa. Ja aivan kuin pujahtamalla tuli muistiin omituisella tavalla sekavia seikkoja, jotakin säleselkäsohvasta, isän jalka ja pitkä parta, miehiä ja mitä kaikkea olikaan, ja aina oli valkea riisryynipuuro kuin kaiken keskellä.
Meri lausui nuo sanat omituisella äänen viehkeydellä. Jumalan äiti on taivaan kuningatar, ja taistelee jumalattomia vastaan ja tuhoaa heidät. Mutta kun Jumalan äiti lähtee sotaan, tulee kuningas.
Fredrika yksinään uskalsi nostaa silmänsä ja katseli Nefnef'iä omituisella nenitteleväisyydellä, jota tämän uhkaavat silmäykset eivät voineet kukistaa. "Kah, majuri Nefnef", lausui hän viimein, "minä luulen, että te olette kiukkuisen näköinen. Oletteko meihin vihastunut?" "Kohteliaisuuteeni olisi sopinut vastata kohteliaisuudella", sanoi Nefnef.
Mutta lopulta kalifi ei voinut enää hillitä uteliaisuuttansa, vaan kysyi Abu Hassanilta, miksikä hän niin omituisella tavalla kutsui luokseen vieraita suoraan kadulta ja miksei hän useamman kerran halunnut olla heidän seurassansa.
Ei, vastasi Antti, mutta minulla on sitä, mikä on hyvää tointakin kallisarvoisempi. Mitä se on? kysyi ukko silmiään siristäen. Se on sitä mitä sanotaan miehen itseluottamukseksi, vastasi Antti ja meni menojaan. Ukko jäi hänen jälkeensä miettiväisenä katsomaan. Antti söi omituisella mielellä sinä päivänä aamiaista Ala-Kämpissä.
Hän puhui heidän kanssaan omituisella tavallaan taiteesta ja kirjallisuudesta; hän lauloi heille, ja he kuuntelivat ihastuneina ja palkitsivat häntä innokkaimmilla kädentaputuksilla. Kreikkalaisina ja Caesarin vieraina he eivät säästäneet imartelemista, ja heidän hieno hyväilemisensä täytti hänen ilolla.