Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Katseltuaan kirjeen kertaalleen lävitse luki Johanna: "Rakkaat Omaiseni!" "Minä voin hyvin ja olen joutunut hyvien ja kristillisien ihmisten katon alle. Lauantaina alotin myömään puotissani. Tule Tapani kaupunkiin ja tuo minulle jauhoja, ryynejä, herneitä, voita ja mitä muuta sentapaista vaan on aitoissasi liikenemään. Ota Pertulta lisää, että saat lajia suolaiseen kalaan asti.
Vasta nyt tunsi hän, kuinka sydämellisesti hän rakasti tuota, jota hän oli niin kauan ylenkatsonut. Omaiseni muuttivat nyt Grumitziin, ja minä suostuin tulemaan sinne perästäpäin pikku Rudin kanssa. Kun Fredrik oli poissa, tuntui kotini minusta niin sietämättömän yksinäiseltä.
Minä olen sentähden tullut siihen päätökseen, että on paras tunnustaa Hugh'ille ja itselleni, että se on murhe, ja tunnustaa tämä myöskin Jumalalle ja sitten kaikesta sydämestäni antaa itseni ja kaikki omaiseni Herran haltuun ja olla hänen pyhälle tahdollensa alammainen.
Omaiseni iloitsiwat, tuttawani ja ystäwäni iloitsiwat, ja luulenpa, että koko isänmaani iloitsi onnestani ja toiwosta, mutta kaikkiaan enemmän iloitsi Agneta, sillä oliwathan kaikki surumme ja ilomme yhteiset. Siihen aikaan ei ollut niin helppo saada lihawia wirkapaikkoja kuin nykyään.
Simonin kysymykseen, kuka hän oli, sanoi hän rehellisesti nimensä ja kertoi vankeudestansa romalaisten luona. "Minä olin paluumatkalla isänmaahani", pitkitti hän, "ja toivoin vielä tänä päivänä näkeväni omaiseni pitkän ajan perästä, mutta sinun sotilaasi hyökkäsivät minun päälleni ja ottivat minun vangiksi."
«Oi! jospa vaan omaiseni minua rakastaisivat! Kuinka jumalallista olisi olla rakastettuna omassa kodissansa!» «Mutta senhän voit ja sinua vielä kyllä rakastetaan, Leonore kulta, jos vaan itse tahdot! Oi, jospa aina olisit semmoinen kuin olet välistä! Ja sinä oletkin semmoinen yhä useammin ja minä pidän sinusta yhä enemmän ja rakastan sinua niin paljon.»
Eräänsä tiiker' etsii; Rooma minut Ja omaiseni ottaa. Onni sulle, Näist' ahmoista kun pääset maanpakoon! Mut ketä Marcus-veli tuossa tuo! MARCUS. Varusta vanhat silmäs itkemään, Sydämmes muuten särkyy, jalo Titus: Ma vanhuudelles kuolon tuskaa tuon. TITUS. Se syökö minut? Anna mun se nähdä! MARCUS. Tää oli tyttäres. TITUS. On vieläkin. LUCIUS. Voi mua! Tämä näkö minut tappaa.
Niin totta parastanne tarkoitan, Te Suomen miehet! Teidän hyödyksenne Ja teitä taivaan tielle saattaakseni Ma jätin kotini ja omaiseni Ja kaikki mailmalliset etuni. Voi, kuulkaa rakkaat ystäväni! Verta En himoo; julmuus mua ilettää. En teille pahaa suo enk' orjuuteen Ma tahdo teitä saattaa. Armoa Ma teille tarjon, sulaa armoa! Autuutta ijankaikkista!
"Ja mitä hän sitten teki?" "Kun kaikki omaiseni olivat kuolleet, toi hän minut luostariin, sai minut abbatin kasvatiksi, hoiti ja opetti minua itse. Voi ihme! kuinka taitava hän on! ... etenkin aseiden käytännössä ja sota-asioissa. Minä sen puhun vaan teille, pitäkää se salassa!
Ota, kun tarjotaan, mielesi rauhoittumiseksi kahvia tältä vasta yhdistetyltä omaiseltasi. Ettäkö oikein kahvia, kääntyi Tuomas toiseen asiaan. Vai niin, vai oikein kahvia. Ja tämäkö se sitten on minun omaiseni, eli äitihän se taisi oikeastaan olla, vai mitenkä? Jospa annettaisiin olla. No mitenkä se sitten soveltuu, että äiti kantaa pojalleen kahvia.
Päivän Sana
Muut Etsivät