Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kaukaako tullaan? Ollaanko väsyksissä? Saako tarjota jotain? Arvaanpa, että tuli jano. Mitä saisin luvan tarjota? Viiniäkö suvaitsette vaiko paloviinaa? Hyvin hyviä viinirypäleitä sain tänä vuonna, juuri laskin ne tapin taaksi." "No miks'ei! virkkoi poliisipäällikkö äreällä, tylyllä äänellä. Mutta joutuun, sillä meillä on kiire; ennen kun talosi saamme läpihaetuksi, tulee keskipäivä.
»Ollaanko täällä kotona, Gudbrand, Mörk itse, tarkoitan?... Vai niin konttorissa... Pane talliin ja harjaa hyvin ... äläkä heti anna sille vettä»... hän huusi kiiruhtaen matkalaukku kädessään portaita ylös. Hänen liikkeensä olivat yhä samat nuorekkaat, vartalo vain laihuuttaan terävämpi ja luisevampi kuin ennen, ja partaan oli ilmestynyt korvain seutuville ja keskelle leukaa harmaita täpliä.
Hän pitää puheen sivistyksestä ja sen tarpeellisuudesta, esittää niitä etuja, joita kansakoulu voi tuottaa, selittää, mitä varten nyt ollaan koolla, ja kysyy lopuksi, ollaanko yksimielisiä siitä, että kansakoulu on Sydänmaankylään perustettava. Sitähän tässä on tuumattu ja sinnepäinhän ne mielet tuntuvat olevan käännyksissä, virkkaa johtavista miehistä muuan.
Huulet rautaisessa hymyssä istahti hän kukkansa rinnalle ja näytti ajattelevan, että katoaa tämä teidän katseltavistanne. Kohta se olikin matkan päässä. Peltojen takaa jo hulmusi oriin harja ja pikku-ukon muhkea hille-rihattu leiskui kevään hyppyrisellä tiellä. Aapeli meni vielä tupaan vieraita puhuttelemaan. Ollaanko kauaksikin menossa? kysyi hän.
ONNI. Kas, se oli oikein! No, mitenkäs nyt on pääsi laita? Pakottaako sitä niin kovasti? ONNI. No, sitähän minäkin. Kuule, Hilma, ollaanko nyt ystäviä taas? ONNI. Sattuuhan sitä, sattuuhan sitä! Tiedänhän minä sen omasta kokemuksestani. Sitä ei sinusta luulisi.
Kun ensimmäinen aamupeipponen pyrähti aitan takaiseen pihlajaan, pyysi hän minua menemään ja minä tottelin, saatuani luvan tulla toisen kerran takaisin. Ollaanko me sitten hyvät? kysyi hän. Ollaan me hyvät. Hän avasi minulle oven, ojensi kätensä sen raosta, ja onnellisissa mietteissä meloskelin verkalleen kotiin, jossa kaikki vielä nukkuivat ja minä häiritsemättä pääsin vuoteelleni.
"Ei, hyvä täti; se tahtoo sanoa, jos tehdään tyhmyys, jonka voi auttaa, ollaanko velvollinen tekemään vielä auttamaton tyhmyys sen lisäksi? Minä en tahdo sanoa jos on käyttäitty väärin, mutta Annette on niin tehnyt antaessaan tuolle ihmiselle suostumuksensa." "Dora on oikeassa, mamma, minä olen tehnyt kovasti väärin sanoessani niin, mutta vielä pahempi olisi jos..." "Sinä tahdot siis..."
MAUNO. Minkätähden meistä erosit, Anna? ANNA. Ilman vaan. MAUNO. Tule takaisin; sinne kerääntyy yhä enemmän nuorta väkeä. ANNA. Ei minua haluta. MAUNO. Arvelimme lähteä Sorsakosken aholle leikkimään. Siellä iloa ja riemua syntyy tänä iltana. Voi, Helsinki! Tule pois joukkoon, Anna. Mitä? Ollaanko me vielä hiukan nurpeissamme tuosta äskeisestä kiistasta? ANNA. Kiistasta?
»Elä valehtele!» ärjäsi Jussi, jota sana »varastaneet» aivan löi kuin kurikalla, ja Anttikin huusi: »Ollaanko me rosvon näköisiäkään? Häh?» »Häh?» matki Partanen äkeissään. »Elä hähki siinä, lemmon partaturpa!» kiljasi silloin äkäinen Jussi ja tavotti lyödä ohjaksien perillä, mutta ei ylettynyt.
Sen myönsi Sakari. »Neljännesmanttaalin kontu», ilmoitti hän. Eulaliinaa aivan yskitti kainous. Puhuttiin nyt maanviljelyksestä, kunnes esimies taas kysäsi: »Ja ollaanko leskimiehiä vai naimisissa?» Ja siinä oli nyt Sakari asiansa, Herran asian puolesta valmis, todistaen: »Kun kerran käteni auraan lasken, niin... Ei ole enää kehen taaksensa katsoa.» Leski siis.
Päivän Sana
Muut Etsivät