Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kaulaan Eioneun, päänvarjeen vaskisen alle, Hektorin kärkeväpää kävi peitsi ja herpasi jänteet. Glaukos taas, vesa Hippolokhon, Lykian väen päämies, olkaan Ifinoon löi, Deksias-sankarin poian, keihään tutkaimen, kun keskell' ottelon tuiman pyrki hän vaunuilleen; alas suistui mies, elo sammui.
Paikallaan ei viipyä nyt majur arvosa voinut, vaan aseveikon luo hän riensi ja ystävä-lausein laski jo murheissaan käden olkaan harmajan urhon: »Pistoli, kestää täytyy; toivo se pettävi, poissa kaukana etsimäs on; suruviestit sulle ja meille murheeks kapteenilla ne on, mut kärsivä voittaa.»
Ja olkaan haawa missä tahansa, niin ainaki pitää sillä, miten mahdollinen, liikkumatta oltaman ja sen ohessa soweliaita, liewiä ruokia, wähemmin kun tawallinen, nautittaman. Wäkewiä juomia ei saisi maistaakaan. Neljän eli kuuden wiikon nälkäpidolla on tawallisesti pahimmatki mätähaawat paranneet.
Pitkän hiljaisuuden ajan Esteri istui liikahtamatta, pää isän olkaan nojaten, niinkuin isä itse oli asettanut hänet. Ja hän katseli ensimmäisten auringonsäteitten valaisemaa äidin kuvaa joka hymyili heille. Isä suuteli. Hän suuteli hiljaa kuin nukkuvaa lasta. Kun he erosivat, Esteri katsoi hänen jälkeensä puristaen päätään.
Minut suru lumoo: En löydä surmaa, vaikka voihkan kuulen, Sen iskuja en tunne. Kummaa, että Se peto ilomaljaan, höyhenpatjaan Ja makosanaan piilee: muita sillä On apureita kuin me, puukkoniekat. Sen vielä löydän. Rooman mies taas olen, En enää brittiläinen; sotapukuun Taas pukeun; en taistele tok' enää, Vaan antaudun ensi moukalle, Jok' olkaan mua koskee.
Minulla on nyt siihen vähän enemmän aikaa kuin mitä ennen oli, sillä minä makaan täällä Narvassa sairaalassa, parantamassa naarmua, jonka sain viimeisessä venäläisten kanssa käydyssä kahakassa, se ei kumminkaan ollut pahempi kuin pyssynkuula, joka sattui vasempaan olkaan, ja se on jo onnellisesti poistettu, niin että minulla nyt kahden viikon perästä on lupa kirjoittaa, mutta en minä saane ennen joulua nousta ratsaille.
Kilvassa raukka ken horjahtaa, Joll' on saalis arvoton, Hukass' on, Orjaks saa, Grotten tankoon työnnetään Päivät pitkät pyörivään, Selkään, olkaan ruoskitaan, Kunnes vaipuu kuolemaan Tallattuna verihin Orjain jalkaterihin. Frode, tää on kilpailu; Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää, Pistää, puree, kalvaa, hiiltää, Kuinka se särkee, kuumettuu!
Näin käyden äärtä, yksi eellä toisen, mun hyvä Mestarini usein virkkoi: »Varo, ja sanoistani oppi ota!» Mua olkaan oikeaan jo paistoi Päivä, min säteet koko lännen taivaan sinen olivat vaihtaneet jo valkoiseksi. Ja varjoni mun aikaan sai, ett' tuli punaisemmalta puunsi; mutta senkin vähäisen merkin monet sielut huomas.
Sill' oli kasvot miehen rehellisen, niin hyvänsuopa yläpuolen pinta, mut muulta kaikeltaan se käärme oli. Käpälät karvaiset ol' olkaan asti ja rinta, selkä sekä kirjokyljet ryhmyiset ynnä kilpisuomuksiset: ei värikkäämmin kuteet, loimet kulje tataarien, turkkilaisten kankahissa, ei moista kutonut myös lie Arakne.
Siitä suuttui viinan maistoon, ain' ol' uuras, virkku, rehti; heti menness' ensi taistoon luodin olkaan saada ehti. Döbeln kuuli äänen inhan, vinkaisevan lyijyn vinhan: 'Pojat, puraisiko paarma? Munter virkkoi: 'Tääll' on naarma.
Päivän Sana
Muut Etsivät