United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulos hänen pitää, ulos heti paikalla! JANNE. Ei, Laura, muista, että hän on äitini! Hän on ollut ankara meitä kohtaan, mutta olemmehan sen ansainneet, ja jos hän olisikin rangaissut meitä kymmenen kertaa kovemmin, niin hän on sittenkin äitini. ANNA. Janne! Tuo sana korvaa kaikki sinun tyhmyytesi, ja, Herra paratkoon, tyhmä sinä oletkin ollut aika lailla.
Mutta se on maailmassa niin, että kun nuori mies ja nuori nainen pitävät toisistaan, niin menevät he naimisiin, viettävät häänsä. Mutta olemmehan me sittenkin yhtä hyvät ystävät kuin ennenkin? kysyi hän ja katsoi avomielisesti minuun. Luonnollisesti, sanoin minä ja vedin hänet hellästi luokseni. Irene oli todellakin harvinainen tyttö löydettäväksi noin suuressa maailmassa.
Jesus Maria! huusi Bincenz: sinä vannoit että tulisit vaimokseni, jos sen tekisin ja nyt tahdot minua tappaa! Wappu nauroi taas tuota kamalaa pilkallista naurua. Sinä narri, jos minä syöksyn tuonne alas kanssasi, olemmehan silloin ijäksi yhdistetyt. Mitä? Tahdotko vielä varjella kurjaa henkeäsi?
Olemmehan me ystävät, Elina: ELINA: Maisteri Olavi on aina ollut hyvä minulle. OLAVI: Sinä voit sanoa vain: Olavi. Maisteri voin minä olla muille, sinulle olen minä ... mitä olen minä sinulle, Elina? ELINA: Minä en tiedä. OLAVI: Ja sinä olet niin yksin? Mutta onhan isäsi täällä, ja Rankonen on täällä... OLAVI: Niin, eikö totta, Elina: hän rakastaa sinua.
Olemmehan me kolme vanhoja ystäviä, Lanyon; meidän iällämme ei niin helposti hankita uusia.» »Ei mitään», virkkoi Lanyon. »Kysy häneltä itseltään, jos haluat.» »Hän ei päästä minua luokseen», sanoi juristi. »Sitä en ihmettele», oli vastaus. »Jonkun kerran, Utterson, kun minä olen jo aikoja sitten kuollut, saat ehkä tietää koko totuuden. Nyt en voi virkkaa sinulle mitään.
Joka keväästä, joka talven vallan voittaa, joka aamusta, jolloin pimeys pakenee valon tieltä, tahtoisin kiittää, sillä ne julistavat kaikki elämän ja totuuden voittoa. Me puhuimme niin usein yhdessä perinnön merkityksestä. Te painostitte sen peloittavaa puolta ja olette oikeassa. Mutta olemmehan kaikki myöskin saaneet Eedenin perinnön, jonka vaikutuksia ei mikään voi kokonaan tyhjäksi tehdä.
GRANSKOG: Ei, on jotakin joka jää. KERTTU: Mitä se on? GRANSKOG: Kohtalon laki. Tunnetteko te sen painon, Gertrud? KERTTU: Tunnen. Mutta minä tahdon sen ravistaa hartioiltani. Olemmehan me jälleen kahden. GRANSKOG: Gertrud. Sinä unohdat tuon kolmannen. KERTTU: Niin, niin, minä unohdin kolmannen. Meidän takanamme seisoo harmaja vuori. Näettekö te sen, herra arkkitehti!
Hehei! hepo, käypä kotiasi jälleen", lopetti hän melkein iloisena, ja niin palasivat he ajatuksissaan ja tunteissaan takaisin tavalliseen elämään ja oppivat siitä uudestaan tuntemaan onnellisuuttansa. Helkkyhepo. "Eihän tämä ole unta? olemmehan kumpikin valveilla, ja huomenna koittaa päivä, ja sitten taasen päivä ja tuhatkertaisesti?"
Ja olemmehan onnistuneetkin siinä määrässä, että työ ei ole raskasta muuten kuin suhteellisesti, onpa se usein suorastaan huvittavaakin. Mutta me emme pidä elämän päätarkoituksena työtä, vaan korkeampaa ja jalompaa toimintaa, johon voimme antautua työkauden suoritettuamme.
Minä ensin luulin, että sinä narraat minua, kun et sanonut tuntevasi minua, mutta nyt tiedän ettet narraa. Mutta kuinka sinä niin vähän tunnet ihmisiä? Olemmehan asuneet tässä monta vuotta," sanoi tyttö. "Minä en käy missään, eikä muut käy meillä", koki kapteeni selittää. "Se on pahasti tehty sinulta, setä.