Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
"Tralalaa!" "Huomenna me päästämme karjan," sanoi Ingrid; hän tahtoi suunnittaa ajatukset toisaalle. "Minä tulen mukaan ajamaan!" sanoi Thorbjörn. "Mutta isä tahtoo itse olla mukana," lausui tyttö. "Vai niin," sanoi edellinen ja vaikeni. "Hän kyseli sinua tänään." "Niinkö teki," sanoi Thorbjörn, leikkasi oksan veitsellään ja rupesi sitä kuorimaan. "Puhuttelepa useammin isää, kuin minkä teet," jatkoi tyttö ystävällisesti, "hän pitää sinusta paljon," lisäsi hän. "Tuopa mahdollista," lausui toinen. "Hän puhuu usein sinusta, ulkona ollessasi." "Mutta sitä harvemmin sisällä ollessani." "Se on sinun syysi." "Sitä en kiellä." "
Kunpa ulkonaiset olot edes ojentaisivat minulle auttavan oksan, johon tarttuisin päästäkseni tästä kappaleen eteenpäin. Mutta siitä ei ole suurta toivoa, sillä kaikki meillä on toivottoman yksitoikkoista. Täti herää aina aamulla seitsemän ajoissa, makaa sitte valveilla »järjestellen ajatuksiaan», kuten hänellä on tapana sanoa, siksi kunnes nousee kello kahdeksalta.
Minä kadehdin häntä siihen määrään, että tahtoisin mennä varastamaan yhden hänen lapsistaan, jotka nousevat idulle hänestä yhtä luonnollisesti kuin hedelmä voimakkaasta puusta. Jumalani, onko tämä sentähden, että me olemme odottaneet liian kauvan? Onko se meidän molempain vika, että me olemme antaneet oksan kuivettua estämällä sen kantamasta hedelmää vuoden mahla-aikana?"
Onko hänellä siis onko teillä siis sellainen nainen, kysyi äkkiä Asja. Keliäpä ei sitä olisi? vastasi Gagin. Asja vaipui hetkeksi ajatuksiin; hänen kasvonsa muuttuivat jälleen; jälleen ilmaantui niissä tuo vaativainen, melkein röyhkeä hymy. Paluumatkalla hän vielä kiivaammin nauroi ja hullutteli. Hän katkaisi pitkän oksan, asetti sen olkapäällensä niinkuin pyssyn ja sitoi vyöhyen päänsä ympäri.
Hän kiipesi seitsemän kahdeksan syltä korkealle maasta, ennenkuin löysi oksan, joka tarjosi vähänkään toivoa. Hän lähti sitä kulkemaan, tukien ruumistaan hennommalla oksalla, joka oli hänen päänsä päällä. Kulkien oksaa pitkin niin kauas kuin se kesti, hän huomasi asemansa tuiki toivottomaksi.
Toiset olivat puoleksi piilossa lehden tai oksan alla; toiset istuivat aivan näkyvissä samassa asennossa kuin olivat olleet hälyytyksen tapahtuessakin. Jopa ne sulkivat silmänsäkin sulaakseen paremmin ympäristöönsä.
Kukapa häneen nyt sattunee, sanoi Mooses hieman alakuloisesti, istui hellan luokse ja pisteli pieniä kuivia hongan oksan kapuloita padan alle. Edellisellä viikolla ei Mooses ollut ollut oikein terve ja niin ei tuiskun ja pahan ilman takia ollut saanut hankituksi puita, joita ei muita saanut ottaakaan kuin tukkilaisten murroista oksia.
Nää, tertut täyteläiset kuin kypsyy, armahin, nää helmät vihriäiset jo kuorin karvaisin! Ne riippuu oksan täyden niin hiljaa itsekseen ja tuulenhengen käyden ne soutaa verkalleen. Mut sydän niissä salaa niin paisuvainen on, se ilmaan päästä halaa ja nähdä auringon. Ja kuoren, armahani, se särkee, vapaaks saa. Niin laulut laulamani sun syliis putoaa. JOS MUODOIN TUHANSIN SA ITSES PEIT
Mutta kun hän vaivalla pääsi polvilleen oksan päälle, taittui se räsähtäen. Friida putosi maahan ja loukkasi polvensa kiveen. Hänen kasvonsa ensin vääntyivät kivusta, mutta sitten tyyntyivät, ja kyyneleet virähtivät silmistä. Miksi oksa ei kestänyt minua? Oliko se liian kuiva? Mutta jos minä putosin siksi, että oksa oli liian kuiva, niin minä vajoon virran pohjaan, siksi, että vesi Ei, ei!
Saattaa käydä niinkin, että Jumala suo kevättä ja päivänpaistetta, niin että ne taas virkistyvät ja kantavat siunattuja hedelmiä. Niin, sanoi kreivitär liikutettuna, minä tunnen semmoisen nuoren puun. Rajuilma oli taittanut yhden oksan, ja pakkanen oli kellastanut sen lehtiä; mutta juuri ja sydän olivat, jumalankiitos, terveet.
Päivän Sana
Muut Etsivät