Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Niin minä totisesti luulen, ja menkää te nyt rauhassa kotiin ja uskokaa mitä minä olen omin silmin nähnyt.» Kirkkoherra nousi keinutuolistaan. Mutta mies seisoi kuin kivettynyt yhä paikallaan. Hänen kasvoillaan kuvastui suuri hätä ja otsalla helmeili tuskanhiki. Kirkkoherra aikoi ojentaa kätensä hyvästiksi, mutta jäi ihmettelemään miehen sisällistä ahdistusta.
Toinen likeni miestä, jonka sylissä oli hirvennahkaan neulottu lapsi. Lapsi itki ja parkui niin, että koko sen pieni ruumis vapisi, ja piteli kiihkeästi kiinni isän kaulasta. Isä, joka tahtoi pitentää pienokaisen elämää vaikkapa muutamalla hetkellä, koetti irroittaa käsiä kaulastaan ja ojentaa lasta etempänä polvistuville. Mutta lapsen itku ja ponnistelu ärsytti jalopeuraa.
Kuolleen kunniaksi uhrattiin yhä uusia uhreja, hänen kuvansa valettiin kallisarvoisiin metalleihin, ja hautaus muodostui ennenkuulumattomaksi juhlallisuudeksi, jossa kansa sai kummastella Caesarin peittelemättömiä surunilmauksia, itkeä kilpaa hänen kanssaan, ojentaa kätensä anomaan almuja ja ennen kaikkea pitää hauskaa harvinaisen näytelmän kustannuksella.
Koetellaan ... tutkitaan asia. Tällainen selvittää koko sinun tulevaisuutesi... Ja sinä tahtoisit yhtä kauniin naisen kuin unessa näit? Tietysti Sakris sen ottaisi ... se näytti siistiltä ja hauskalta naiselta. Rouva kaivaa esille nuuskarasiansa ... työntää tekonenäänsä nuuskaa... Ja pärskii. Ja sitten ojentaa hän kätensä ... ja saa Sakrikselta paperipussin, jossa ne kananmunat ovat.
Se oma poika istuu reen laidalla, toinen jalka ulkona, sokottelee ja viheltelee, välistä nousee taputtelemaan kaulaa. Muuan vieras mies tulee aukomaan suuta, kopeloi jalkoja, mittailee lautasta ja selkää, nostaa häntää. Käy poikaa kaulaan, puhuu sen korvaan, ojentaa kättä. Poika kohauttaa olkapäitään ja lähtee ajamaan pois. Toinen vieras mies hyppää rekeen.
»Mutta onhan hän minun lapseni ja onhan kysymyksessä kahden ihmisen henki.» »Vaikka! Ei tarvitse märkää sormeakaan ojentaa!» Viion leski ei voinut ajatellakaan enää keneltäkään mennä lainaan pyytämään. Ja kuin taivaasta neuvona piti hän keksintöään myydä, mitä oli sellaista, jota ilman tuli toimeen.
Hän rupesi kirjoittamaan tädilleen, kirjoitti pitkän kirjeen, joka valmistui vasta aamiaisiksi. Missä olette ollut, kysyi Eilert Olsenin katse, hänen astuessaan ruokasaliin. Häntä oli kaivattu, hän näki sen ja olisi tahtonut ojentaa molemmat kätensä odottavalle. »Tulenhan, tulenhan», sanoi hänen katseensa. Mutta sitte kääntyi hänen huomionsa toisaalle. Jotain erikoista oli tapahtunut.
Eikö hän ole Jumalan edusmies ja orakeli maan päällä? Tästä syystä ja vaikka häntä epäilemättä tuskastuttaa se kunnioittava vavistus, jota varmaan jokainen kristitty tuntee Pyhän Sakramentin edessä Pyhä Isä myöntyy istumaan valta-istuimella kirkossa ja vastaan-ottamaan Luojamme ruumiin kultaisen putken kautta, jonka polvillansa oleva kardinali ojentaa hänelle.
Tuskin enää poikaansa ja maailmaa hän muistaa, Ovi aukee, astuvi nyt sisähän juhlasaatto. Outo käden ojentaa ja virkkaa vitkaan: »Taatto!» Aatu katsoo kummastuin, ei tunne tulijoista muita hän kuin rovastin. Tää epätiedon poistaa. Lausuu: »Aatu, iloitse! on poikas insinööri. Tulla saattaa hänestä nyt vaikka tirehtööri. Poikasi on potra mies ja rahaa tehdä jaksaa.
Tuo kuvitelma on niin elävä, että hänestä tuntuu aivan mahdottomalta ettei hänen pieni poikansa seisoisi siinä yöpaidassaan häntä katsellen, niinkuin hän tavallisesti teki sunnuntaiaamuina kun hän vielä oli pieni ja sai ryömiä äidin sänkyyn. Kenties hän ei olekkaan kuullut, kenties se on vaan ilkeää unta... Ja hän avaa silmänsä hitaasti, verkalleen hän ne avaa ja ojentaa kättä...
Päivän Sana
Muut Etsivät