Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hapuilen jonkun ruoskan käteeni, ja kun tunnen saattajani minusta irtautuvan, alan paukuttaa ruoskaa maata vasten: »Etkö tule takaisin! Panenpas pitkin pakaroita, kun tästä perille päästään!» Silloin se veitikka, peläten minun ruoskaani, ojentaa pitkän leppäriuvun käteeni. Minä tartun siihen ja hän johtaa minua, kulkien kaukaa, etten häneen ylety.
Siinä laskeutetaan kamelit polvineen ja nostetaan kuormat pois selästä. Nyt tulee miehiä ulos teltoista; tulija lausuu tervehdyksen, ojentaa isännälle kätensä ja antaa kolme suudelmaa ristiin poskille. Leirin asukkaat kantavat matkalaisen tavarat telttaan; vieras itsekin astuu sisään.
Yksi ainoa yksinäinen olento nähtiin vain vielä polvillaan alttarin edessä, ja ikuisesti palava lamppu valaisi heikosti rukoilevan jesuiitan kalmankalpeita kasvoja. Pyhä Maria, rukoili hän, anna anteeksi arvottomalle palvelijallesi, että hän uskaltaa ojentaa kätensä ryöstääkseen kaistaleen sinun kultaisesta vaipastasi.
»Eräänä päivänä tulee hieno, hansikoitu herra, ulkonäöltään juutalainen, luokseni ja ojentaa minulle nimikorttinsa, josta näen, että hän on 'pyhimystenkuvain kauppias'. Hän sanoo kuulleensa taiteilijapiireissä paljon kehuttavan rakkaudenjumalatani, eikä sen tähden voineensa vastustaa haluaan tulla sitä katsomaan. Enkö tahtoisi olla ystävällinen ja näyttää hänelle sitä?
Mieltäni pahoittaa, jos minä olen siihen syynä. HANNA, nostaa päänsä ja ojentaa kätensä assessorille. En itke. Te olette jalo mies, herra assessori! Lahjanne osoittaa, että rinnassanne sykkii kansallinen sydän. ASSESSORI, katsoen Hannaa silmiin. Te olette kummallinen. Kuka ei olisi kansallinen?
Sen tähden minun täytyy noudattaa hänen tahtoaan, sen tähden tahdon jälleen saattaa hänet iloiseksi, tahdon nähdä ilon kyyneleet hänen silmissään, samoin kuin kerran näin hänen äitinsä, kun sinä tulet, ja hän tuskassaan vihdoin kuulee sinun äänesi, näkee sinut ja nojautuu rintaasi vasten, ja silloin hän ehkä myös ojentaa minullekin kätensä sanoen: 'Kiitoksia, vanha paha Jaampa!"
URMAS Katsoo kysyvästi veronhaltijaan. VERONHALTIJA Saapi tulla. Jatkamme sitten. KIRJEENTUOJA Vaaleatukkainen, sorjavartinen nuorukainen tulee. Kumartaa syvään oven luona. VERONHALTIJA Viittaa kädellään luokseen. Urmaalle, joka seisoo syrjempänä: Uljaat nuorukaiset teillä minä kaikesta kauniista pidän! NUORUKAINEN Ojentaa hänelle kumartaen kirjeen. Jää odottamaan.
Tässä lahjalippahasi, Millä miel'hyväsi näytät Käske, palvelen sinua! ILVO. Ensi lahja laulajalle: Helmivyö sun helmistäsi! Ojentaa Väinölle helmivyön. V
Katso tänne, hänen silmänsä ei, sinä et nyt voi niitä nähdä, hän nukkuu, mutta hänellä on isot siniset silmät; ja sitten hän osaa nauraa ja ojentaa kätensä ja tavoittaa minua, ja hän jo tunteekin minut! SKULE HERTTUA. Hookon saa poikia, ennusti piispa. MARGARETA. Tämä pikku lapsi on minulle tuhat kertaa rakkaampi kuin maa ja valtakunta, ja niin on se Hookonille myös.
Hän on vanhanpuoleinen, niukan kumarainen rahvaannainen, päässä täyshuntu, joka varjostaa jossain määrin kasvojakin. Katse maahan luotuna, syvä mielenliikutus äänessä: Olen Laudusta sen tytön äiti, joka URMAS Sinä...? Tyyntyy, käy luo ja ottaa häntä kädestä, jonka vaimo ojentaa suuresti hämillään: Se tapaus on minuun koskenut. Istu, äiti parka!
Päivän Sana
Muut Etsivät