Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ette leikannut ... te, joka olette aina niin varovainen. Minäkö varovainen? puhui Olavi maantien ojan takaa pihlajata katkaistessaan ... joka olen aina tehnyt niin paljon tyhmyyksiä maailmassa. Leikannut monta haavaa? Ja haavoittanut sekä itseäni että muita. Mutta te vasta varovainen olette ... ette koskaan ole tehnyt mitään tyhmyyksiä. En leikannut mitään haavoja, toisin sanoen.
Vanha Vuorelan perintötalo ruokakelloineen ja kaivonvipuineen niin, ja yksinäinen koivu siellä niityn ojan reunalla se ei ollut enää Heikin koto. Siellä liikkuu hiljaisissa askareissa nuori emäntä se on vain Heikin nuoruuden ystävä, heillä on yhteistä vain muutamat lapsuudenmuistot, ei mitään muuta! Mutta kenellä sitten on enää mitään yhteistä Heikin kanssa!
Samassa siwalsi hän ojan partaalta pitkän liekouneen kekäleen, joka siihen oli jäänyt jostakin sammuneesta nuotiosta. "Kas tässä! Tämäpä sattui niinkin kutsuttu ... tämmöistä se juuri ollakin pitää", sanoi mies, pistäen samassa kekäleen hiiltyneen pään Heikin nenän eteen.
Olen pyytämällä pyytänyt, puhui hymyilevä pehtori, katsahtaen Nehljudofiin ikäänkuin olisi vaatinut häntä todistajaksi, että jos päästätte ulos suurukselle, niin paimentakoon jokainen omia elukoitansa. Hyppäsin vaan lapsukaista katsomaan, silloin ne jo olivat ojan yli.
Mutta joskus häätyi se ojan pohjaan tai seinän nurkkaukseen, vaikka eihän Musti siinäkään sille sen enempää mahtanut.
Molemmat kytät jatkoivat sitte käyntiänsä, toinen toisella, toinen toisella puolella ojaa, kunnes Jussi tuli siihen kohtaan, missä polku kulki ojan poikki. Siinä lähestyi hän vierasta. "Kantaako pyssysi kuinka kauas?" kysyi herra. "Oikein etäälle se viskaa", vastasi Jussi. "Sen tekee minunkin". "Kuka meistä ensin ampuu?" "Sinä taidat tahtoa?"
Pidämme me, sanoi Taavetti ilman, että siinä oli yhtään uhmaa, mutta kuitenkin sellaisella tavalla, kuin hänellä olisi ollut jo taskussaan rahat, joilla aikoi maksaa sen viimeiseen penniin. Mäkitorppari lähti vihdoin kotimatkalle omituinen tunne rinnassaan. Ojan yli hypättyään katsahti taakseen, nauroiko Taavetti? Hänestä tuntui aivan kuin Taavetti olisi hänelle nauranut.
Silloin minä taas katsoin taakseni ja vaikka tähän saakka olin kuullut takanani astuttavan ja nähnyt varjon kävelevän oman varjoni vieressä, niin en nyt nähnyt ketään. Mutta noin kymmenen sylen päässä minä takanani eroitin nuo pitkät pesu-aaveet, jotka hyppivät, loikahtelivat ja väänsivät itseään ojan partaalla, ikäänkuin olisivat hulluja olleet.
Niin hänellä on yksi palainen vuoren syrjällä, toinen metsän takana, toinen taas tuolla puolen siltaa, toinen maantien vieressä, taas toinen ojan rannalla j.n.e. Näin häneltä kuluu aivan turhaan monet ajat yhdestä toiseen juostessansa, samaten piioilta ja rengeiltä; niin myös sonnan veto ja muut ajot sinne ja tänne paljon aikaa kuluttavat.
Rakastaessaan häntä äidin itsekkään sydämen tunteilla toivoi hän, että hän pysyisi hänen poikanaan, pelkästään hänen poikanaan, mutta rakastaessaan häntä intohimoisesti järkensä mukaan, syttyi hänessä samalla kunnianhimo, ja hän toivoi, että pojasta tulisi jotakin suurta maailmassa. Hän istuutui ojan reunalle ja alkoi katsella lastaan. Hänestä tuntui, ettei hän ollut häntä koskaan ennen nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät