United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä käskin leikata molempain päät yht'aikaa; wahwin sotamies siwalsi miekallaan ja löi, ja minä näin että miekka meni kummankin kaulan poikki, mutta molempain päät jäiwät kuitenkin paikoilleen; koko sotawäki peljästyi eikä tahtonut enää heihin koskea. Tytön silmät lumosiwat silloin jokaisen. Minä käskin uudelleen, mutta kukaan ei enää kuullut minun käskyjäni enkä itsekään kuullut omaa ääntäni."
Sitä heidän mielestään tyhmää yritystä nauroiwat wiholliset täyttä kurkkua ja kiirehtiwät monella airoparilla soutaen hänen jälkeensä. Pian oliwat he saawuttaneet Pentin, joka, paremmin pettääksensä heitä, warustihe ankaraan wastarintaan. Hän siwalsi airon käteensä ja asettausi uhkaawaan asemaan.
Mutta samassa tuokiossa antoi Pentti hänelle korwan juureen semmoisen läimäyksen mukanaan olewalla aseella, että wihollinen heti lysähti takaisin, eikä enää ollenkaan wastustanut nuoran päästöä; hänen kätensä ja jalkansa waan wielä wärisiwät. Pentti siwalsi Ingan syliinsä ja hiipi rakkaan kuormansa kanssa rannalle.
Samassa siwalsi hän ojan partaalta pitkän liekouneen kekäleen, joka siihen oli jäänyt jostakin sammuneesta nuotiosta. "Kas tässä! Tämäpä sattui niinkin kutsuttu ... tämmöistä se juuri ollakin pitää", sanoi mies, pistäen samassa kekäleen hiiltyneen pään Heikin nenän eteen.
Mutta niin pian kun puustin saanut upseeri tointui kuperkeikastaan, siwalsi hän aseensa seinältä ja lähti Heikin jälkeen; Liisaa ei hän ennättänyt nähdäkään, sillä hän oli jo metsässä. Niin pian toipui huimauksen saanut upseeri, että hän oli melkein Heikin kannaksilla ja päälliseksi oli takaa ajaja nopea juoksemaan.
Satuin myös käymään hänen tykönänsä kesälläkin useat kerrat; kerran siellä ollessani tuli sade; katto oli huoneessa niin huono, että wesi rupesi wirtanaan juoksemaan huoneesen ja niin kirjailijan pöydällekin; mutta hän näkyi kyllin jo tuntewan huoneen oikut, sillä ennenkuin wesi ennätti ruweta oikein juoksemaan, siwalsi hän raskaan teoksensa ja kaikki muut siihen kuuluwat paperit pois pöydältä ja pani ne erään wankan kaapin laatikkoon, joka wielä kaikeksi onneksi pidätti sadetta ja niin suojeli paperit kastumasta.
Mikko, häweten tilaansa, iloitsi kuitenkin siitä, kun oli hywäin ystäwäin parissa, jotka warmaan peittäwät hänen heikkoutensa. Mutta siihen sijaan että he sen olisiwat tehneet, astui eräs towereista sen sängyn tykö, jossa Mikko peitettynä makasi, siwalsi peitteen pois päältä ja sanoi: "tules nyt katsomaan: Tuossa se nyt on teidän siisti ja teille niin wälttämätön Perälänne!"
Eikä se kumma ollutkaan, sillä tuo soitto oli usein ennenkin ryöstänyt häneltä wiimeisenkin toiwon kipinän. Juhon kaswot synkistyiwät ja hänen otsansa rypistyi; Leena waan pysyi niin iloisen ja lewollisen näköisenä. Wieras siwalsi nyt powestansa rommi=pullon, käweli suoraan Mikon tykö, ojensi sen hänelle ja sanoi: "he! saa tästä aluksi!" "Minä en ryyppää", sanoi Mikko. "Hoh!
"Niin kaiketi tuon ennen on pitänyt olla." "Siinäpä laskit aika walheen", sanoi suntio. Samassa hän siwalsi kellon naulasta ja pisti sen ylösalasin alimmaisesta hankista riippumaan. "Nyt näette, minkälaisissa kengissä tuo mies kulkee", lisäsi hän sitten woitollisesti. Ihmettelemästäkin päästyä ihmetteli koko seura, kun kello käweli yhtä raikkaasti, waikka oli käännetty ylösalasin.
Matti siwalsi rakastettunsa syliinsä ja pyyhki pois hänen kyyneleensä. Siinä wannoiwat he wielä toisillensa ikuista rakkautta, käwi wielä miten käwi; sitten he erosiwat, mutta kummallakin oli niin paljon ajattelemista.