Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Minä kiitän teitä, sanoi kuningas tuttavallisesti, maistaen vielä kerran tuota erinomaista juomaa. En ole juonut näin oivaa viiniä sitten kuin tulin Ruotsiin, ja olisin utelias näkemään, ovatko pullot samanlaisia kuin ne satavuotiset reiniläiset pullot, joita säilytettiin autuaan isävainajani viinikellarissa.
Välttämättömästi tulen ja paremmin kunnioittaakseni haitanne panen naamarin kasvoilleni. Sganarelle. Hyvästi! Herra Alkantor'in tytär, nuori Dorimena viiden-kymmenen kolmen vanhan herra Sganarellen morsian! Sepä oiva avio-liitto! Voipa oivaa sopivaa avio-liittoa! Kolmas kohtaus.
Ei ole pelkoa siitä että palveliat rupeaisivat laiskottelemaan siinä talossa, jossa perheen jäsenet ovat oivaa ja työtä rakastavaa väkeä, eli että huonot tavat pääsisivät juurtumaan palkollisiin kunniallisessa ja hyvässä talossa.
Saatiin tietää, että palkkuvehnä oli jokseenkin oivaa ja että taivaan-ohra antoi hyvän sadon.
MENENIUS. Se kummallist' on. MARCIUS. Pois, kuotukset, pois kotihinne! SANANSAATTAJA. Miss' on Se Cajus Marcius? MARCIUS. Tässä. Mitä tahdot? SANANSAATTAJA. Ilmoittaa: aseissa on volskilaiset. MARCIUS. Sep' oivaa! Näinpä suoriks päästään noista Mädistä perkeistä. Kas, tuossa isät! 1 SENAATTORI. Mit' äsken, Marcius, kerroitte, on totta: Aseiss' on volskilaiset.
Ei kaikkemme meilt' ole mennyt vielä, Kun ilo on armaanamme, Ja lempi, lohtumme tuskain tiellä, Tuo taivainen tuttavamme. Niin, ruusuja seppeliks solmikaa! Ilo ystävä yhä on meidän, Yhä loistavi taivas ja hymyyvi maa, Ilo ystävä yhä on meidän. Mi oivaa, kaunoa, kirkast' on Heloss' auringon, keskessä katveikon, Kotimaastamme kerto'os suloin kielin, Ja kaipuumme tyynnytä kerkein mielin!
»Sennor,« sanoi hän, »vielä on aikaa, antakaa minun lähteä, yö on suotuisa ja jos teidän hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on minulla kumminkin niin monta tuntia yötä edessäni, että päivän tultua jo olen kaukana kojoteerojen näkyvistä.« »Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,« vastasi nuorukainen, »mutta ei kukaan muu kuin minä itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani tuolla alhaalla.
EDMUND. Mikä nyt on? CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta. EDMUND. Minäkö? En. Sano, mitä se on? CURAN. Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja Albanian herttuain välillä? EDMUND. En sanaakaan. CURAN. No, saatte vielä kuulla. Hyvästi! EDMUND. Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa!
Mutta veli Aksel, ällös olko milläsikään. Kun minä kerran rupean oikein tyystin etsimään, niin ehkäpä löydän täältä Taalainmaalta sinulle toisen pienen Kaarinaisen ja vieläpä oikein vanhaa, oivaa lajia. Minä en tarkoita tuommoista, joka antautuu ryssäin tai turkkilaisten ryöstettäväksi, en suinkaan, vaan «Mi loistaa tähden lailla Ain impein joukossa.«
Illallista syödessä alkoi lavea keskustelu sanottiin kohteliaisuuksia joka kerta kun Thinka toi uuden ruokalajin, höyryäviä herkkuja suorastaan paistinpannusta, olipa oikein muhkeat teurastuskekrit! sitäpaitsi vanhaa, oivallista pullo-olutta; jouluksi valmistettu oli vielä liian nuorta ja pari kolme oivaa ryyppyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät