United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luonto kutsuu, ihmissuvun aikaisimman elämän vaistot pyrkivät jälleen oikeuksiinsa; kymmenientuhansien, satojentuhansien vuotten väliajat häipyvät, entisyys ja nykyisyys kohtaavat toisensa. Luonnon keskellä tunnemme seisovamme jonkun suuren, salaperäisen, ylevän edessä. Kaipuumme on veressä, tunnossa, se on periytynyttä." "Niin, te osaatte kyllä puhua. Mutta ammuittepas kuitenkin.
Ah, aina sentään askelehen päähän se meistä näyttää karkaavan ja vetää kautt' elämämme askel askeleelta ain' asti hautaan aran kaipuumme! Niin harvoin, harvoin löytää ihminen sen, mikä näytti hälle määrätyltä, niin harvoin sen hän pitää saa, min kerran jo tavoittamaan käsi onnistui! Pois riistäytyy se, mikä ensin meille ol' antaunut, ja itse laskemme sen pois, mit' innokkaasti tapailimme.
Ei olko kaipuumme kuin haave naisen tai sairaan näky, houre humalaisen. Se olkoon merkki hengen voimakkaan ja kruunu luomakunnan kuninkaan. Se olkoon niinkuin kymin laaja uoma, tuo monen puron yhteisvoimin luoma. Näin hurjat voimat intohimojen ne saakoot uoman, määrän yhteisen. Sa laakeihin rantoihin kuohuvan näät meren korkeat, hurjat vaahtopäät.
Ei kaikkemme meilt' ole mennyt vielä, Kun ilo on armaanamme, Ja lempi, lohtumme tuskain tiellä, Tuo taivainen tuttavamme. Niin, ruusuja seppeliks solmikaa! Ilo ystävä yhä on meidän, Yhä loistavi taivas ja hymyyvi maa, Ilo ystävä yhä on meidän. Mi oivaa, kaunoa, kirkast' on Heloss' auringon, keskessä katveikon, Kotimaastamme kerto'os suloin kielin, Ja kaipuumme tyynnytä kerkein mielin!
Kaipuumme tähän yhteyteen pitää meitä henkisesti vireillä ja estää meitä vaipumasta jokapäiväisyyden ja aineellisuuden helmaan ja siihen nukkumasta. Tähän yhteyteen on meillä vain harvoin tilaisuus päästä, mutta olkaamme kuitenkin tyytyväiset, ettei sitä meiltä sentään kokonaan kielletä. Kerta vuodessa se meille on melkein säännöllisesti suotu.