Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Minun pääni käypi yhä raskaammaksi ja painuu sitte hiljalleen nurmelle viereesi, mutta sinä jäät eloon ja ymmärrät että minä olin sinulle uskollinen kuolemaan saakka. Tätä minä odotin joka kevät. Sitte minä toivoin että sinä sairastuisit. Olisit kauvan, hyvin kauvan sairaana, ja veresi olisi niin vähentynyt ja heikentynyt, että se enää vaan hiljaa tykähtelisi, itse jo makaisit horroksissa.
Tällä ajalla lähestyi heitä mies, jonka ruumis jo oli alkanut koukistua ja jonka lyhyeksi leikatut hivukset olivat harmaat. Päästyänsä lähemmäksi, istui hänkin nurmelle, otti lakin päästänsä ja kuunteli. Kun lukeminen oli loppunut tarkasteli Katri vierasta ja huudahti: Kaapo! ja noin muuttuneena! Niin, Kaapo olen, vastasi tulija. Muuttunut olen ei ainoasti ulkonaisesti vaan sisällisestikin.
Hän on tullut hyvin kaukaa. Heikki, Heikki ho ooi!» Eevi huusi niin että kajahteli. Heikki oli jo jättänyt ylhäisen asemansa tynnörin kannella ja oli juuri päättänyt nauttia vapaudestaan. Hän oli hakenut itselleen nurkan kellarin katon takana, oli heittäytynyt mahalleen nurmelle, levittänyt »Maamme»-kirjan eteensä ja alkanut sitä tutkia. Silloin kuului Eevin ääni.
Tuuli oli tyyntynyt ja päivä oli vaipumassa ja kaste laskihe nurmelle. Senkin tähden se rakkaus oli niin kaunista, sillä lepoon vaipui luonto, taivas ja maa oli sopusoinnussa, ja rakkaushan on sopusointu. Se helähtelee syrjäiselle kuulumattomin sävelin, mutta sen äänetön kaiku siroittaa sivuilleenkin tyyneyttä ja sopua.
Elli oli työntänyt kärryt liiterin eteen ja koetti kaikin voimin saada niitä kynnyksen yli, mutta ne palasivat aina takaisin. Ravakasti tarttui Olavi takaapäin aisan kärkiin ja ajoi yhdellä sysäyksellä sekä kärryt että Ellin edellään liiteriin. Kaksi on voimakkaampi kuin yksi, sanoi hän. Elli oli aivan hengästynyt. Hattu oli pudonnut nurmelle, ja tukka oli joutunut epäjärjestykseen.
Hän veti heti varjoni taskustaan, laski sen levälleen nurmelle, auringon puolelle jalkoihinsa, sillä lailla, että hän kulki kahden varjon välissä, hänen oma varjonsa toisella puolen ja minun varjoni, joka häälyi seuraamaan häntä sekin, toisella puolella. Minne hän meni, sinne minunkin varjoni.
"Lazare setä varmaankin nukkuu sikeästi!" ajattelin minä. Ja minä oikaisin itseni koko pituudelleni nurmelle. Aurinko lämmitti selkääni kuumilla säteillään, samalla kun rintani pysyi aivan viileänä tuoreessa ruohossa. Oletteko milloinkaan katsellut ruohostoon aivan läheltä, silmät kiinni ruohon korsissa? Babetia odottaessani tarkastelin minä erästä ruohomätästä, joka oli pieni maailma itsekseen.
Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielehistä, sulhoa sulosanaista, kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet. Suomen kansan sukulaiset. Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan kansat.
Kyllä se virkoaa, kun se on vielä pehmyt. Näin vaan puistellaanhan ja retuutetaan, joka jäsentä, kättä, jalkaa näin vaan, tai vaan riiputetaanpas jaloista. Näin vaan. Puistelkaahan nyt kaikkia jäseniä. Retuuttakaa vaan kättä, jalkaa... Niin vaan... Juuri niin... No pannaanpas taas nurmelle ja nujuutetaan siinä, näin vaan... Näin vaan."
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni, Kajahutin kankahalla; Sen seppä pajassa kuuli Kesken kullan keittämistä, Hopian sulajamista, Vasara vajui käestä, Kulta kuohui kattilasta; Kuhun kultoa tipahti, Sihen saari siunattihin, Saarelle koria nurmi, Nurmelle koria neiti, Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehiin hyviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät