Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Nainen, joka näyttää kauniilta, pitää puolet kasvoistaan näkyvissä, toinen puoli on ikkunan pielen peitossa. Tuonnempana vaunussa nukkuu joku. Sitten seisahtuu juna aseman eteen, jonka sillalla kävelee edestakaisin odottavaa väkeä. Ja taampana paistaa sen seinä punaisia, sinisiä, keltaisia ja kaikenkarvaisia ilmoitustauluja iloisen kirjavana. Me astumme ulos. Asemasilta on sateesta liukas.
ARVIRAGUS. Maassa; Näin käsivarret ristissä. Ma luulin, Ett' uness' oli; puiset hokkakengät Jalastan' otin, ettei astuntani Kovalta vastaisi. GUIDERIUS. Ei, hän vain nukkuu. Jos kuoli hän, niin hauta on vain vuode; Naiskeijut väikkyy hänen kummullaan; Maan madot hänt' ei koske.
Henrik varmaankin nukkuu, koska sieltä ei kuulu mitään. Nyt se on sitä myöten valmis. Minä puolestani en voi sille enää muuta. ELISABETH. Onko lattia vaan hyväksi luututtu? MARTHA. Hyväksi, kerrassa! ja ikkunat pesty, pölyt pyyhityt, ovet ja pihtipielet kaikki hangatut puhtaiksi. Saa kait Jussi herra tulla vaikka tällä hetkellä. ELISABETH. Ei vielä, ennenkuin tämä mattokin joutuu.
»Kuinka on tuon lapsen laita?» Vaimo oli juuri nielaissut viimeisen leipäpalasen ja nuoleksi sormiaan saadakseen talteen jok'ikisen hivenen. Valeen huomautuksen johdosta hän ensin säpsähti, epäilemättä siksi, ettei lapsi ollut saanut palastakaan herkusta. Mutta luotuansa silmänsä myttyyn, joka oli rauhassa, sanoi hän levollisesti: »Se nukkuu.» »Peittäkää sen jalkaa, ettei kylmety.
Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä tätä hänen kirjoitustansa, mutta siinä kuulutaan puhuttavan suomalaisistaki katkismuksista. Catalogus dispp. Sect. III. Upsal. 1779. Uusi vuosisata on alkanut. Porthan nukkuu kuoleman uneen. Yliopisto pukeikse huolihurstiin, Suomi suree ja J. Tengström tulkitsee latinaksi maamiesten kaipaustuntoja Porthanin haudalla.
Se on todellakin hän!... Hän, minun armas Kaarinani! Tännekö hän siis pakeni? Oi, Aksel sulhaseni! Sanotko vieläkin minua sulhoksesi? Missä olen? Niin nyt muistan ... väsyneenä istahdin äsken Velhovuoren juurelle ja siinä uuvutti minut viehkeä unonen... Taru kertoo, että ken vaan juhannusyönä nukkuu täällä, saa nähdä kultansa-kuvan. Oi, Aksel unelmaini kaunis sulho, ällös jätä minua!
Siinä nukkuu hän vaikka kuinka kauan, niin kauan, että nälkään kuolee, ja kun isä ja äiti tulevat hakemaan, niin hän on kuollut ja saavat sitten itkeä ja Jannekin saa merellä itkeä... Ja Liisa itse purkautui itkemään, itki kauan sydämensä pohjasta, kunnes kuivui kyynelten lähteet. Vaan sitten tuntui hyvälle ja oli hauska olla.
Hiljaa huojuu korven honka, kaukana käkö kukkuu, vaieten astuvi vaeltaja, mielen murhe nukkuu. PAISTA, P
"Jussi, nouse ylös!" sanoi sisar joksikin kovasti. Ei mitään vastausta. "Jussi, nouse ylös! Nyt on jo päivä", toisti sisar, ja samassa hän tölmäsi jalallansa pehku-koossa makaavaa ja ryysyihin käärittyä veljeänsä. Ei nytkään mitään vastausta. "Miten hän nyt niin siki nukkuu?" sanoi sisar ja sieppasi samassa ryysy-peitteen pois makaavan päältä. Kauhistuen vetäysi hän takaisin.
Tääll' on käydä turvallista tuollapuolen vihan, yläpuolla yön ja hallan, taivas-tietä ihan. Päätä huimaa katsellessa maailmoita alla, hurmaa kahta kaunihimmin toiset korkealla. Ensi kerran elämässä elän rinnan rauhaa, sopusoinnun suurta unta, laulun mieltä lauhaa. Kantaatti. Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki. Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki.
Päivän Sana
Muut Etsivät