United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aja se pois sitten, neuvoi Nikodemus ja laita niin että saat sitä ampua kaukana, josta se ei kuulu. Leander rupesi heittämään lumipalloja ylös katolle peloittaaksensa lintua. Mutta kotka vaan pystytti höyheniänsä, tirskui ja lensi vihdoinkin ylös. Vaan pois ei se lentänyt, se kierteli ilmassa pari kertaa ja istui sitten katolle jälleen. Ah se on merkillistä! Se ei tahdo pois täältä.
Masentuneena, yönuttuun puettuna hän käveli edestakaisin ja lisäsi: Nikodemus toki saatiin tähän suonta lyömään, jotta ei halvaus tulisi... Täytyi turvautua jo siihenkin vanhaan konstiin! Tjaa! Ja taas vaiettiin. Lukkari hankasi nenänsä alusta nenäliinatukulla ja pani nuuskaa talon rasiasta.
Nikodemus painoi nyt päänsä alas, tuijotti kysyjään silmälasit nenän päässä ja ilmoitti, lyöden kätensä kirjan päälle: No. Syntyi äänettömyys. Nikodemus katseli liikkumatta sanojensa vaikutusta. Antti Juhana sanoi lopulta: No nyt sen kuulitte, kun Nikodemuskin vahvistaa ... jotta se on pahanhengen koje.
Niinpä nytkin saapui Nikodemus Valta, joka oli lukkarilla saanut kuulla asian onnellisemmasta käänteestä, ilmottamaan, että luullaan poikien olevan vielä elossa. Kahvit juotuansa asetti hän silmälasinsa alemma nenälle, nuuskasi, siirtyi penkkiä myöten luistaen Eevastiinan viereen ja alkoi kertoa, kuin kuiskaillen: Kuulehan, Eevastiina, kun minä vähän sanon...
Viimeinkin Wappu tointui, liikkui ja ojensi itseänsä sekä katseli kerran ympäri huonetta. Vaan silmänsä olivat lasintapaiset, hourailevaiset, ja sopertaen muutamia käsittämättömiä sanoja sulki hän silmänsä jälleen. Hän on kipeä, sanoi Nikodemus Leander'ille, joka juuri astui sisään, sill'aikaa kuin roteva talonpoikaisnainen seisoi rapulla ja pudisti lumen päältänsä.
Syntyi haudan hiljaisuus. Kauan katsoi Nikodemus eteensä päin pää kumarassa, nenällä lasit, ja lausui sitten juhlallisesti: No nyt on heillä rauha... Aamen! Mutta sitten hän muutti ääntänsä ja kutsui vaimoansa: Kerttu! Mutta ei kuulunut vastausta. Nikodemus vinkkasi silloin ovensuussa istuvalle Sutiselle sormellansa ja pyysi: Kysyppäs Sutinen, onko se meidän Kerttu Auroora siellä eteisessä!
Wappua pyörrytti, kylmänä liehui valkoinen huntu hänen päänsä ympäri, vaan hänen kuumeenkuumalla otsalla se suli ja vuosi vetenä alas hiuksia ja kasvoja myöten ja hän värisi vilusta. Viimeinkin seisoi hän Nikodemus Klotz'in oven edessä ja haparoi oven-kolkutinta, vaan tätä tehdessä kävi kaikki niin oudon vaaleaksi hänen silmissään, hän kaatui ovea vasten ja vaipui sitten maahan.
Kaikissa tapauksissa ei se enää mitään vahinkoa tee! selitti Nikodemus. Anna sen istua rauhassa siksi että putoo alas, jos et tahdo tyttöä peloittaa ampumisella. Niin, se on jo puolikuollut. Luulen että voisi sitä kädelläkin vangita. Hän otti tikapuut, asetti ne kattoa vasten ja nousi varovasti niitä myöten. Lintu antoi hänen lähestyä aivan likelle.
Tule itse katsomaan! huusi Leander ja veti veljen ulos mukaansa. Siellä siellä se istuu eikä liikahda paikasta. Mikä komea lintu ja sitä ei saa ampua se voi tehdä ihmisen hulluksi! Miksi et voi sitä ampua? sanoi Nikodemus. Ah enhän minä voi pamahuttaa, kun tyttö parka tuolla sisällä makaa! sanoi Leander ja potki jalkaa.
Pari kertaa yöllä hän nousi ja meni Wapun ovelle kuuntelemaan kuinka hänen oli laita. Hän puhui ja houraili paljon, ja kerran Nikodemus selvästi kuuli hänen puhuvan kotkasta. Aha, arveli hän, varmaankin näki hän kotkan kun tuli tänne. Nyt hän vieläkin unessa sitä pelkää. Varhain seuraavana aamuna ennen aamiaista levottomuus taas ajoi Leander'in ulos. Vasta päivällis-aikana palasi hän kotia.