Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Oletko viimein kotona? NIILO. Suokaat anteiksi, isäni, anteiksi, herrat. Viivyinpä kauvemmin kuin tahdoin. MARKUS. Mutta hikootpa, poikani. NIILO. Sahastanne ratsastin yli kivisen mäen. Ja nyt, herrat, juon minä pohjaan ja toivon teille hyvää yötä. PAULI. Hyvää yötä, herra parooni! TYKO. Maatkaat makeasti!
"Tyttö ei ole hänen sisarensa enemmän kuin minunkaan," sanoi Aamund, ja hän katsoi säkenöivin silmin Niiloon; mutta Niilo ei siihen mitään virkkanut, sillä hän ei kääntänyt silmiään tytöstä, joka hehkuvin poskin seisoi tulen ääressä. "Ei," vastasi Lauri hiljaisesti, "jos voitte saada puolet kumpikin, niin..."
Tralala-la!" Niin lauloi Aina, silitellen pientä kissanpoikaa, joka alinomaa oli hänen sylissään. "Sinä olet aina yhtä kevytmielinen," virkkoi Laura. "Entä sitten?" "Me keskustelimme," virkkoi Niilo väliin, "siitä, millaiseksi onnellinen avioelämä on ajateltava." "Ahaa!" huudahti Aina, "kuuluuko sekin filosofiaan? Tiedättekös, mitä minä ajattelen avioelämästä?
"Taas olet väärälle tielle poikennut", virkkoi Niilo; "sen miehen nimi vaikuttaa Eachin'in sydämeen aivan kuin tuuliaispää järven pintaan ei kukaan ymmärrä mistä syystä". "Kyllähän minä arvaan", ajatteli hanskuri itsekseen, vaan ei puhunutkaan sitä ajatustaan ilmi.
Ainoa, joka seurasi häntä, oli vanha Märta, joka oli ollut Niilo Svanen imettäjä, ja oli vieläkin hänen huoneesensa sielustansa ja sydämestänsä alttiina.
Luulivat siellä sisällä, etteivät ne muut kuin ylhäiset Espanjan viinejä juo, mutta niin totta kuin tässä seison suo anteeksi veikkoseni, en seisokaan, vaan purjehdin, uiskentelen niinkuin kala niin tuotatti Niilo Janssen meille viimeisen ankkurin tuosta kurjasta linnankellarista, jossa rotatkin tästä lähin saavat janoon kuolla, sillä kuulepas, armas ystäväiseni, Niilo Janssen se on meidän kreivimme, ja vanha herra siellä Tukholmassa soisinpa hänen kukoistavan kuin katajapensas kuivalla kivikkomäellä, darum kein Feindschaft nicht, sanoi juutalainen jesuiitalle.
Hänen on vilu, tyttöraukan, sanoi Niilo ja riuhtasi yltään harmaan sarkaviittansa, ja kaiketi on hänellä tunto niinkuin muillakin, vaikka hän onkin noita. Näin sanoen Niilo kääri viittansa tytön ympärille ja tarttui häntä uudestaan kädestä.
Edelleen olin olevinani Faanöön kirkossa, missä olin kuullut lukkari Niilo Undersenin veisaavan ja kiljuvalla äänellänsä tavallisuuden mukaan kiusaavan korviani. Sentähden herätessäni ensin luulinkin tämän miehen karjunnan untani häirinneen. Mutta kun havaitsin härän lähelläni saatoin ymmärtää että tämän mylviminen minun oli herättänyt.
TYKO. Pois, Yrjö! Tilinsä minulle on suurempi. Niilo! PAULI. Nyt ole niinkuin taivaan sineys, Mun Tykoni. Sun asias oikea Ja vapaa sydämmes sua nostakoon! YRJ
Sellaisten kirjoillahan hän jo kuitenkin on Nyt olen valmis menemään! NIILO. Saara-kulta.
Päivän Sana
Muut Etsivät