Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja vaikka Niilo Lehmipaimen yhä vakuutteli, että se kaikki vaan tehtiin hänelle erinäiseksi kunniaksi, toivoi hän sydämessään hartaasti tämän matkan pian ja hyvin loppuvan.
"'Ei, ei, miksikä niin? En vähääkään aavistanut ketä hän tarkoitti. "'Kiitoksia, kiitoksia, sinä teet minun niin onnelliseksi. Herran avulla olen oleva hänelle hyvä, uskollinen mies koko elämäni ajan. Kas, nyt olemme jo pormestarin talon luona! kävele vielä vähän aikaa kanssani, Brigitta, tunnen erinomaisen halun saada puhella kanssasi. "'Ei tänä iltana, Niilo, en uskalla.
Tyttö riensi ulos. Kreivi! huudahti hän hiljaa itsekseen; nytpä en tahtoisi olla Niilo Janssenin sijassa. Nyt kuulette itse, puolisoni, sanoi kreivi taas suutuksissaan, nyt kuulette, mihin palvelijain suositteleminen on saattanut. Jokainen talari, jonka hän on antanut ja jonka te olette ottanut vastaan, on ollut hietamurunen hyvän maineenne hautakummulla. Niin pitkälle vie ajattelemattomuus.
Ensin arvelin antaa heidän mennä mihin tahtoivat, eikä edes katsoa heihin; mutta sitten muistin kuinka sinä, Aagot, pelkäät, ja minä lähdin heidän jälkeensä. Niilo oli ensimmäinen, ja hänen näin soutavan vuonon poikki.
PELTOLA. Mutta minä sanon sinulle, minä, että ennen vaikka poltan taloni, ennenkuin sallin sinun tuoda sinne torpparin tyttölunttua emännäksi HELENA. Vaiti! Ei luiskahdustakaan enää! Lieneehän toki minullakin tässä sananvaltaa... Niilo ... johan sen sinulle äsken sanoin, meitä ei ole Jumala yhteen luonut. NIILO. Helena, onko tuo viimeinen sanasi? HELENA. Se on viimeinen sanani.
"Niilo, tuossahan on sinulle oikein hyvä ja suora vapa", sanoi Anna-Maija poikaan kääntyen. "Ala nyt vaan nihrata sitä poikki ja kuori kanssa tällä samalla paikalla, niin minä sitte tulen sinua hakemaan." "Minnekäs sinä menet?" kysäsi Niilo. "Minä menen tuonne ylemmäksi katsomaan, mihin ne lehmät taas ovat joutuneet." "Tuollahan ne olivat alaalla, tuon ison koivun toisella puolen", selitti Niilo.
NIILO.
Hän muisti Heikin ilkeän kiiltävät silmät, ja kamala aavistus johtui mieleen. Totta se oli sittenkin! Tosi oli Antin sanoma Niilo Iisakin hukkumisesta! Mutta sitten Hanna muisti, että Juhani oli joukossa. Kuinka Heikki aikoi oman poikansa pelastaa? Hanna ei saanut kysymyksilleen vastausta, mutta nyt hän ainakin oli täydessä tajussaan.
Tämä viini sekä taannoinen vehnämöykky olivat ainoat merkit siitä, että päällikkö hänet oli huomannut; mutta Niilo Lehmipaimen, joka suuresti piti huolta herransa vieraanvaraisuuden maineesta, kehui näitä merkkejä erin-omaisiksi kunnian-osoitteiksi. Paloviina, joka sitten levisi niin yleiseksi Vuoristossa, oli silloin vielä melkein tuntematon.
Hän paljasti samassa varomattomasti rintansa, ja salaman nopeudella työnsi Kyösti painettinsa siihen ja tempasi käteensä jo puoleksi repaleisen lipun. Kun Venäläiset näkivät lippunsa Suomalaisten vallassa, heikkoni heidän uhkarohkeutensa melkoisesti. "Hyvin, poikani", huusi vanha Niilo. "Semmoista urhotekoa ei ole kukaan meidän suvussamme vielä tehnyt. Sen pitää ".
Päivän Sana
Muut Etsivät