United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän minunlaisestani maankulkijasta tuntuu hiukan oudolta ruveta muitten ihmisten tavoin yhdessä kohden asumaan; mutta kun minulle käy ahtaaksi maalla, otan minä pikku Maijani mukaan ja lähden Tukh niin no; ei Maija tahdokaan merelle, hän neuloo ennemmin sukkaa ja kutoo sarkaa täällä kotona.
Hän on enimmiten itseksensä eikä huoli paljon leikistä ja huvituksista. Liv hoitaa taloa, kasvattaa Gunnaria, neuloo ja kutoo niin paljon kuin jaksaa, jotta ansaitsevat sen verran että tulevat toimeen. Kaikki käy niinkuin ennen Haugenissa, mutta Aslak sitä ei varmaankaan huomaa.
Kaunihisti se mylly pyörii, itse mylläri seuloo, mutta kotona kammarissa oma kultani neuloo. Voi kun koskee mun sydämeeni, kun on kaukana kulta, Sammuttaa ei ole voimaa mulla lempeni tulta. Hi... Hilkka!... Myllyäkö sinä tulet katsomaan? Myllyä... Ota siitä seulasta se!
Edessämme on Idan työ-huone. Ida istuu kirjoitellen eräästä kirjasta; Eva neuloo.
Niin kyllä meidän täytyy pitää Fiinan luonamme, vaikka olemmekin naimisissa, sillä Fiinalla ei ole muutakaan kotia eikä hän jaksa palvella. Onhan hän vähän itsepäinen ja kärttyisä vanha piika hänellä ovat jalatkin aina auki mutta kyllä Sigrid voi tulla hänen kanssaan toimeen. Fiina neuloo sitten kengän päällyksiä masiinalla.
Herra ei taida tuntea minua; mutta minä olen sama, joka olin luonanne sapelin kanssa, josta sain maksun. Nimeni on Löfstedt ja asun täällä alhaalla kartanossa." "Vai niin. Onko rouva, joka neuloo hattuja, sisällä?" kysyi Hjalmar, päästäkseen tutustansa. "Onpa niinkin, se oli hän, joka rahaa tarvitsi, se oli hän; mutta nyt on hän taas terve."
Marttaa yhä enemmän kummastutti, mutta ei hän kuitenkaan puuttunut asiaan. Mikaeli yhä vaan neuloo. Tuli päivällishetki, Simo nousee työstään, katso: Mikaeli on herran nahasta neulonut pieksut. Simo ällistyi ja huokasi. Mikä nyt on Mikaelin? Koko vuoden on hän tehnyt työtä erehtymättä koskaan, ja nyt teki työnsä näin onnettomasti.
Sun uskoton kulta petti, Ja huomenna häät on sen Ja alttarin luona pappi Hänet vihkivi toisehen.» Jo lankevi illan varjot Ja himmeä ehtii yö. Kaikk' käyvät jo leposalle, Vaan neitoa estää työ. Hän loppuhun kankaan saapi, Sen puista jo irroittaa; Läp' yön puvun neuloo siitä, Sen aamuhun valmiiks saa.
Niin, ajattele, että Liina on vallan samallainen kuin hän nyt on, samalla ulkomuodolla, samalla sivistyksellä ja samalla hyvällä sydämellä; mutta rikkaan Anton'in tyttären asemassa köyhä, esimerkiksi papin tytär, tai sellainen olento raukka, joka istuu ja neuloo maksua vastaan; olisitko sinä silloinkin kiintynyt häneen. Berndt punehtui.