Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
JUNKKA. Hyvä niinkin! Onpa sinussa sitten miestä. Puhuttelehan tuota nuorta kapteenia. Kyllä hän sinut laivaansa ottaa. NEITSY JANNE. Neitsy Eeva Ruskoranta käski minun tulla kapteeni Junkan puheille ja vakuutti, että kyllä te otatte minut. JUNKKA. Milloin sinä olet Eevan tavannut? Ja missä? NEITSY JANNE.
Maiju neitsy rupesi taasen puhumaan: "niin, eilen, kun olin kirkossa, tapasin kirkonmäellä nimismies Flinkin, ja hän oli niin kohtelias, että hän tarjosi minulle pieniä rinkeliä ja vohvelia. Ja sitten jäin minä sinne hetkeksi istumaan ja puhelin
Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori'iksen, Vaskipauloihin paneksen, Tinavöihin telkitäksen, Läksi pirtistä pihalle, Kaapsahellen kartanolle.
KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan. ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin ette saa häntä kosia. KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan. EEVA. Tuohon käteen. ONNEN HERRA. Niinkö? EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana. ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli.
HILMA. Selitä toki, että ymmärrän suuttua ja sitten antaa anteeksi. NEITSY JANNE. Hilma, minä sinua rakastan. HILMA. Ja siitäkö minun pitäisi olla vihassa? Sinähän vaadit tavattomia! NEITSY JANNE. Mutta minähän sinua eilen siellä tanssiaisissa loukkasin pahoin: muistolahjasi toin sinulle takaisin ja sillä tavoin. HILMA. Minä siitä olin iloinen. Sillä siitä huomasin, että sinä minusta pidät.
NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja taivas! Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: ihmissydämen pelastamisesta. Kaikki muut ovat onnellisia... NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? ELVIIRA. Tytöt ovat kaikki NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä itkeä, jos pojat olisivat kaikki.
Matami Engebretsen'illä oli myöskin mies. Hänen nimensä oli luonnollisesti Engebretsen ja hän eli siitä, että oli vaimonsa kanssa naimisissa. Oli aika, jolloin matami Engebretsen'illä oli ainoastaan maustinkauppa, mutta ei Engebretsen'iä. Siihen aikaan oli hänen nimensä neitsy Simonsen.
"'Te olette minun lohdutukseni, neitsy Brigitta, sanoi hän ja taputteli minua ystävällisesti, 'Jumala suokoon, että te muuttaisitte meille ja panisitte taloa vähän kuntoon ja minua hiukan opettaisitte. Mutta minä pudistelin päätäni ja pormestari uhkasi sormellaan. "'Ei saa houkutella toiselta hänen palveliaansa, Anna, muista että olet lakipiirissä.
"Te ette koskaan voi häiritä, neitsy Brigitta, teidän läsnäolonne vaikuttaa rauhoittavammin kuin kaikki pulverit. Toivoisin vaan, että te kertoisitte minulle jotakin." "Mitä sitte, neiti?" nauroi hän, "te olette jo aikoja sitten liiaksi vanha kuuntelemaan minun satujani." "Tahtoisin kernaimmin kuulla jotakin teistä itsestänne."
"Tämä on suoraan pumpusta," sanoi äitini usein, kohottaessaan päätäni ja asettaen lasia suuni eteen, "hyvä neitsy on sitä itse tänne tuonut." Se minua aina ilahutti ja ikäänkuin antoi makua vedelle. "Eiköhän vähä vaahterasiirappia tekisi Julialle hyvää?"