Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Neito vaaleni kalmankalpeaksi ja loi aran katseen mestari Pietariin, mutta nuoren uskalikon suuret sanat eivät näyttäneet nostattavan muuta kuin hänen nauruaan, pikemmin kuitenkin ylenkatseen kuin hyväksymisen naurua.
Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaissa, Emon värttinän pituissa. Pani kullat kulmillensa, Sinilangat silmiltensä, Päähänsä hopialangat, Vaskilangat varrellensa, Istui maahan mättähälle, Vaipui varvikkosalolle. Varas katsoi varvikosta, Mies vihainen virviköstä; Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä.
Mutta päivän heljä silmä sammuu, Luonto pimeydes hengittää; Polultansa kaunis neito eksyy,
Verkalleen pois vanhus vaelsi, Hoipuroiden pitkin polkua; Mielessänsä mietti kuitenkin Päiviin kultaisihin tuloa. Niin hän synkkään laaksoon ennätti. Kun Nadeschda hänen kulkevan Keksi, seuras häntä silmiinsä, Kunnes koivulehtoon katosi Ukon nutun vilaus viimeinen. Kun hän oli laaksoon kadonnut, Neito vielä hänen kulkuaan Kuuntelehti, kunnes viimeinen Helke kaihtui päivän tyyneyteen.
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: Ellös vainen neito nuori, Ellös kasvaja kananen, Rengin reistoihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiesten, Kesti poikien poluille, Joutolaisten juoniloihin! Kerran Kesti pettänevi, Renki lyöpi reistastansa, Kaupoistaan kasakkapoika, Joutomiesi juonistaan."
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Veikon venovalkamehen! Vaan elkäte viekökänä! Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Sinne saapi Saksan laivat, Tervarinnat teutoavat."
Kun vaikutit minuun niin erikoisesti, niin voimakkaasti, et voinut olla toisen, sinun täytyi olla vain minun ja minua varten. Et voinut olla tarkoitettu muille kuin minulle, ei mikään voinut olla olemassa sinussa ilman minua. Minä olin kuin sen olemassaolon ehto ja edellytys. "Et muille neito nuori, vaan minulle neito nuori!"
"Mitta täyttyy," lausui apostoli, "ja onnettomuudet ovat olevat äärettömät niinkuin meri." Sitten hän kääntyi Vinitiuksen puoleen, osoitti Lygiaa ja jatkoi: "Ota neito, jonka Jumala sinulle on määrännyt, ja pelasta hänet. Lähteköön Linus, joka on sairas, ja Ursus mukaanne."
Sen ympärillä oleviin kiviin oli hakattu istuinpenkkejä. Paikka oli hiljainen ja kaunis. Villiruusut muodostivat sinne jonkinlaisen lehtimajan ja peittivät melkein kokonaan synkännäköisen, huonosti tehdyn kivisen korkokuvan, joka esitti pyhän Stefanuksen kivittämistä. Tämän lähteen vieressä istui kaunis neito hartaasti lukien levällään olevaa papyruskääröä.
Sairas parani ja lähti niin eräänä päivänä morsiamensa vanhempain luo ja sanoi: "Antakaa mulle neito, viedäkseni hänet vaimokseni kotiini." Mutta neitosen äiti vastasi: "Ken nopsan hirven kytkeä tahtoo, ei pidä viipyä. Ken kiitävää koskenkuohua tavottaa, ei saa odottaa. Hirveä nopsempi, kosken vettä häilyvämpi on neidon mieli. Tyhjän pesän tapaa vitkastelija.
Päivän Sana
Muut Etsivät