United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän oli natsarealaisen puoluelainen, ja nuoruudestaan huolimatta oli hän jo tunnettu hehkuvasta uskostaan ja hengen voimastaan, jonka kautta hän teki merkkiä ja ihmeitä kansan seassa. Tämän miehen kanssa taistelivat nyt rabbiinit raivoissaan, kun huomasivat väitteensä kuluneiksi ja todistuksensa hengettömiksi sitä elävää henkeä vastaan, joka esiintyi Stefanuksen sanoissa.

"Mieletön haaveksija, hupsu narri", ajatteli Saulus, kun hän yhteenpuristetuin huulin ja synkin katsein kuuli Stefanuksen puhetta, "mistä sinä riemuitset, mikä on se aarre, jonka luuloittelet löytäneesi, ja jota me emme omistaisi, me, lupauksen lapset, me, jotka olemme vaeltaneet vanhurskaasti Abrahamin Jumalan edessä?

Stefanuksen silvottu, verinen ruumis oli unhoitettu; kaikki käänsivät hänelle selkänsä seuratakseen Saulusta ja hurjistuneita pappeja uusiin väkivaltaisuuksiin....

Sen ympärillä oleviin kiviin oli hakattu istuinpenkkejä. Paikka oli hiljainen ja kaunis. Villiruusut muodostivat sinne jonkinlaisen lehtimajan ja peittivät melkein kokonaan synkännäköisen, huonosti tehdyn kivisen korkokuvan, joka esitti pyhän Stefanuksen kivittämistä. Tämän lähteen vieressä istui kaunis neito hartaasti lukien levällään olevaa papyruskääröä.

Silloin hän kuuli siinä hiljaisuudessa, joka seurasi Stefanuksen kuolemaa, erään äänen takanaan sanovan: "Hänen verensä on tuleva meidän päällemme, niinkuin tuon toisenkin", a useita muita ääniä, jotka yhtyivät siihen: "Niin, niin, sillä hän oli epäilemättä syytön". Saulus kääntyi kiivaasti ympäri.

Varsinkin tämä kohta pyhän Stefanuksen kivittämisestä. Mutta lue itse ja sano sitten arvostelusi." Galatea avasi pääovet selko selälleen ja etuhuoneesta virtasi sisään kokonainen parvi orjattaria ja vapautettuja.

Ylimmäinen pappi Teofilus, joka pääsiäisjuhlan aikana oli nimitetty hänelle uskottuun virkaansa, oli, kuten hänen veljensä Jonatankin Stefanuksen tuomari ja isänsä Hannas, sadukeusten lahkoa ja siis oikeastansa Sauluksen, tuon innokkaan fariseuksen ja Gamalielin oppilaan vastustaja.

Mitä välittää Herra Sebaot, korkea, hirmuinen Jumala, noista öitten pitkistä hetkistä, joina Saulus valvoen, vaan kuitenkin käärittynä unien pilviin, on kerta toisensa perästä näkevinään Stefanuksen verisen haamun häämöittävän, katsoen häntä kummallisella, puoleksi surullisella, puoleksi rakkaudesta rikkaalla hymyllä... Mitä merkitystä tuo kaikkivaltias panee halvan palvelijansa tuskalle tuolle kurjalle epäilykselle, joka toisinaan ikäänkuin halvauksena tarttuu häneen juuri silloin, kun hän on tarttumaisillaan uhriinsa ja sivaltamaisillaan?...

"Hm, tämä on arvoisan Stefanuksen asia," sanoi ruhtinas kääntyen häntä seuraavan sota-ylikaitsijan puoleen. "Parasta on, että teidän arvoisuutenne ottaa tämän asian tutkiaksensa." "No," kysyi ylikaitsija, "oletteko oikein asiata tuumineet; minkätähden tahdotte uskontonne toiseksi muuttaa?"