Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025


He toivat kaikki eläimensäkin, sillä he tahtoivat itse ne ruokkia ja hoitaa, että heilläkin muka olisi jotain tekemistä ja omaa. Kun Lukula oli tuolla tavalla tullut tyhjäksi, alettiin Niemimäkelästä sinne viedä kaikenlaista taloutta alottaessa tarvittavaa kalua: muun muassa vietiin sinne lehmä, nuori mullikka ja pari lammasta talon navetasta; myös vietiin sinne parin vuoden vanha varsa.

"Mikä on hätänä, rakas isä?" kysyi Leena, joka tuli juosten askareistansa navetasta. "Pane ruokaa pöydälle, vatsani on tyhjä; missä äiti on?" "Odota rahtusen, ruoka on oitis pöydällä!

Tätä katseli Mikko Kivelän kartanolla ja navetasta tulevalle Aunolle sanoi: Kylmä on ilmassa, lunta näkyy pilvissä olevan, mutta etelässä se kuitenkin näkyy tuuli olevan, kun pilvet ovat pohjoiseen matkassa. Jos rupeaa etelästä tuulemaan, niin lauhtuu ilma. Viisasta kuitenkin oli, että Lättenperi kiirehti perunoittensa ääreen.

Pitää ottaa ylösGrönberg käänsi hänelle selkänsä ja Liisa veti lehmää navettaan. »Liisa sai lehmän», sanoivat. Mutta kun Liisa tuli navetasta, pyyhiskeli hän silmiänsä. Liisan käy sääliksi viedä toisilta ainoata lehmää, arvelivat. »Sinnekö jätät? Etkö viekään kotiisikyselivät. Mutta Liisa meni navetan taakse, ja sinne Märkäsen Annikkakin meni.

Navetasta palatessaan taas juosta hyntyytti, sieppasi leipäkimpun kelkasta mukaansa ja tuvan oven auki saatuaan kysyi jo ennen kuin itse sisään pääsi: »Mitenkäs täällä isä jaksaaJa suu oli hymyssä ja silmät räpättivät. »Mikäs se on valmiilla jaksaissa», vastasi Nikkilä, ja emäntä nauraa hihitti. »Valmiilla hihi hii», pani hän vielä, mennessään puita hakemaan sisään.

Eräs toinen matkustavainen kuvailee Broek'in läheisiä karjamoisioita näin: "Siistissä, puhtaassa ja kauneilla matoilla kaunistetussa syrjähisessä, jonka ainoastaan ovi navetasta eroitti, löysimme me isännän, joka vastoin odotustamme oli erittäin ystävällinen ja valmis meille näyttelemään kaikenlaista maataloudestaan.

Navetasta tultiin välittömästi talliin, joka oli saman katon alla kuin navettakin ja yhtä siisti ja valoisa. Pilttuita oli siellä toista kymmentä ja perimmäisestä hirnua hörhätti meitä vastaan kiiltävän musta ori, kohottaen päänsä pilttuun laiteelle. Herra meni sen eteen ja tarjosi sille sokuripalasen, niinkuin hän sanoi aina tallissa käydessään tekevänsä.

Navetasta pitää sitten »tuiskuna» rientää tupaan, josta jo kuuluu oman pienokaisen itku: Eikä lausu lapsi parka, Saata kieletön sanoa: Onko vilu, vaiko nälkä, Vaiko muu tapahtumainen, Ennen kuin tulevi tuttu, Kuulevi emonsa äänen.

Kaikki ovat kuin korkeimman asteen humalassa tai kuin mullikat, jotka keväällä ensi kerran lasketaan navetasta: kaikki kiertävät ja kirmailevat yhtenä sekamelskana, puristelevat toistensa käsiä ja hurraavat. Vihdoin lähtee meitä toistakymmenmiehinen joukko astumaan katua eteenpäin.

Mirri sai vielä samana päivänä monta kertaa nähdä, ettei hänen enää sopinut pitää minua vertaisenaan, sillä nyt olin oman lakkini herra. Naskille ja Pollelle näytin myös loistoni, mutta kun sitä Torstikille menin näyttämään, ajoi Tiina minut navetasta pois, sillä hän nähtävästi kadehti minua siitä, että pääverhoni suhteen olin päässyt yhtä itsenäiselle kannalle kuin hänkin.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät