Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Oh, sinä vaan sanot niin sentähden, kuu et saa mua kiinni. Tulehan nyt jo, joudu! Isä antaa sulle piparkaakkua. Se ei ole totta. Sinulla ei ole piparkaakkua. Tahdot vaan houkutella minua piilostani pois. No niin, mutta kuulethan, ett'en minä salli sun jäädä sinne. Pikajuna tulee tuossa paikassa kulkemaan tästä ohi. Eipä tule, sinä narraat vaan. Tiedänhän minä, että pikajuna jo on mennyt.
Naisen ääni oli kiihtynyt ja itkukas: Mene sinä vaan, et sinä kuitenkaan minusta välitä ... sinä vain minua narraat ... mene sinä vaan sinne kotiisi niiden suurten ja ylpeiden sukulaistesi luo... Hedda, kuule ... sinä loukkaat minua ... elä nyt ... tiedäthän sinä... katso nyt minuun ... istu nyt ... anna minulle kätesi... Anna minun olla. Antero peräytyi ja kiersi toista tietä tuvalle.
Anna kääntyi huutajaan päin ja huusi vuorollaan: "Risto! mitä kummitusta tämä on?" ja juoksi Riston syliin. Samalla astuivat poistuneet lähettiläät sisälle naurain täydestä kurkusta: "Jopa löytyi Risto!" "Häijy Risto, hyi kun narraat omaa Annaasi; olin vähällä juosta karkuun koko talosta". Nyi seurasi kaikkia tyydyttävä selitys asiaan. "Miksi pukeusit virsuin, Ristoni?" kysyi Anna.
"Sen näet, Yrjö!" vastasi Jussi haukostellen. "Maltappas, pikku veitikka! Hitto sinua uskokoon. Anna minun ensin tulla tuntemaan onko sänky lämmin; muuten kentiesi narraat minua. Tulin hiukan katsomaan jälkiäsi, koska arvelin, että ehkä taas olet saanut uuden lukon pyssyysi". "Ei, metsävouti!" vastasi Jussi.
Taikka ei oikeastaan sanonut ... en minä sano, kuinka olen saanut tietää, mutta minä vain kuitenkin tiedän... Sinä vain minua narraat... En narraa ... tuossa on käteni, etten narraa... No, kuka se on? En, sitä en sano, vaikka kuinka kysyisit ... sinä et saa suuttua, etten sano ... mutta minä en saa sanoa. Huomaamatta siirtyi siitä puhe kuitenkin Sigridin veljeen.
Mitä ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi! HILMA. Ummistaa silmäni? ONNI. Niin, tee vain kuin sanon! HILMA. Mutta mitä varten? ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä. HILMA. Ei, ei sinä narraat minua. ONNI. En suinkaan minä vakuutan.
Kun siis Luopion emäntä tuli Pilveisten luo ja tapasi Hannun, sanoi hän, silmää iskien; "Poika, poika, sinäkö vanhaa ihmistä narraat; näytäpä se käärmeen pistos". Hannu kalpeni nyt, vaan Luopion emäntä lausui, taaski silmää iskien: "Luuletko, että tuota mökin poikaa puolustaisin? Ole huoleti! Minä en tiedä mitään siitä, että häntä mökyytit".
Päivän Sana
Muut Etsivät