Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Olen tässäkin suhteessa toisinaan tutkinut elämää ja ihmisiä kaduilla esimerkiksi. »Hienot» kannattavat tavallisesti taakkojaan toisilla ja kulkevat suorina. Tietysti. Useimmat muut ovat nääntyä taakkansa alle. Ani harva kantaen raskasta kuormaa kulkee suorana ja pää pystyssä. Sillä lailla, kuulin samassa naapurin pihalta. Vaimo auttoi tyttöä nostamaan pöytää rattailta.
Mutta naapuriesi kanssa et sinä pidä yhteyttä, siihen olet liian ylpeä! Kernaammin kuljeksit kaupungissa renttuherroja kyselemässä. RUOTSILA. No, etkös sinä tee sitä samaa? Jos olisit niinkuin naapurin olla pitää, niin et tahtoisi minulta kiskoa lampeani. LIND. Lampi on minun! RUOTSILA. Vieläkö mitä! LIND. Kaksi sataa vuotta on se kuulunut minun tilaani. RUOTSILA. Eikö enemmän?
Nyt kysyttiin suuremmalla mahtavuudella ja tyydyttäviä vastauksia seurasi: naapurin isäntä ja renki olivat tänä aamuna kulkeneet vanhan Olinan talon ohitse.
Kun illallispöydässä kehutaan naapurin pojan kalansaalista, että »saapas se poika vain kaloja ongella, vaikkei ole sen suurempi», niin minä sanon: »Saisi kai niitä muutkin kaloja ongella, kun vain olisi joku, joka osaisi tehdä ongen.» »Eihän sitä toki mahda meidän talossa kukaan osata onkea tehdä», sanoo isä äänellä, joka ilmaisee, että hän on ymmärtänyt yskän.
"En minä tiedä siitä mitään", vastasi Lovisa levollisesti, vähän kylmästikin, niinkuin se olisi asia, josta hän kyllä on kuullut, mutta on mieluimmin puhumatta. "Niin, niin se on tässä maailmassa", huokasi kauppaneuvoksen rouva, "toisen lähtö on toisen leipä! Berner raukka ... kukapa olisi luullut", hän lisäsi kääntyen Lovisan naapurin puoleen samassa sohvassa.
Robert tervehti ystävällisesti kaikkia, katseli hetkisen aikaa vastasyntynyttä, jonka naapurin vaimo, kuiskaamalla selitellen lapsen syntyessä sattuneita tapahtumia, nosti kätkyestä ja paljasti rumasti kehittyneen käsivarren herrasväen nähtäväksi. Sitten hän lähestyi vuodetta, jossa äitiparka virui heitellen itseään puolelta toiselle ja lakkaamatta valitellen.
Minä tahdon! ja kun minä tahdon, niin minä tahdon!" Ja näin sanottuaan meni ukko Swart ulos ovesta ja naapurin luo. Täällä oli samoin. Ukko Wittin täytyi kestää: kova ottelu vaimonsa kanssa, ja hänen ei käynyt paremmin kuin naapurinsakaan. "Eukkoni ei tahdo oikein antaa perää", sanoi Witt, "hän pelkää, että jotakin tulisi tapahtumaan pojalle".
Sen meidän naapurin kauppiaan Belfastin nimen ovat muuttaneet Pölvästiksi ja meidän viskaali Ståhlista on tehty Tollos. Ja eihän ne kaikki säästä omiakaan nimiään. Mäkelän emännän on pappi ristinyt Agnetaksi, mutta se taitaakin nyt olla Auno ja Mäkelän isännän on pappi ristinyt Mikaeliksi, mutta nyt se on Mikko.
Virolainen on siis ollut täällä sillaikaa. Ja on vieläkin. Missä? Jaa, siellä on todellakin naapurin kallion takana vieras vimppeli. Nyt saamme pian kuulla kunniamme, sanoi Söderlingska, kun näki ukin astuvan tuvan ovesta, samalla kun hän itse hyppäsi venheen kokasta maihin.
Vaan talven pakkais-yössä harhaili usein ruikutellen onneton perhe, kunnes naapurin ovi, armoa tarjoten, aukeni ja he vieraan uunin pankolle viluisina kyyristyivät. Aamu kun valkeni, ilmaisi se pimeyden työt. Sekasorrossa ja pirstaleina kuvaili Koivulan tuvassa astiat ja tuolit hävitystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät