Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
"Mitä on elämä?" sanoi vielä kerran Swart, "se on aivan kuin harava ilman hampaita, kuin aura ilman terää, kuin koira ilman häntää. Ja minä näytän sinulle sen toteen, naapuri. Tänään me olisimme olleet, Jumala ties, kuinka kaukana, ja nyt me istumme tässä kuin kaksi narria rankkasateessa". "Sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "tässä me istumme odotellen, kunnes sade on mennyt ohi.
Ettekö nyt näe, että kuningas käy tuolla kaukana edellä se on tuo ylevän ja juhlallisen näköinen mies ja eukko osoitti Krister Hornia. Noin vanhan näköinen eikä ole ikää kuin kuusitoista vuotta! huudahti Liisan naapuri. Entäpä sitten? toimitti eukko. Olisikos ihme, vaikka kuninkaalla olisi otsa rypyillä jo syntyessään? Olisi se minusta ihme, vastasi tyttö viattomasti.
Näittehän te minutkin, naapuri Hanskuri, kohta kahakan alussa?" "Sinut näin kahakan loputtua, naapuri", vastasi hanskuri kuivakiskoisesti. "Niin oikein, niin oikein enhän muistanut, että te olitte sisässä, talossanne, sillä aikaa kun ulkona läimäyteltiin, ettekä siis voineet nähdä, kutka ne sivaltajat oli."
»Voi, naapuri», sanoi hän Wittille, »ajatteles, että saamme olla kaikkien noiden roikaleiden parissa! Vähät siitä muuten, mutta kun pojat ovat mukanamme ja nyt saavat nähdä vanhempiensa häpeän.» Mutta tässä ei auttanut mikään, heidän täytyi astua sisälle, ja heidän sisään tullessaan istui kuulusteluhuoneessa eräs mies, jota sanottiin reistraattoriksi.
Nyrkkikulman nimeä se kantaa, sillä nyrkkioikeudella se on otettu pois. Siksipä sitten meikäläisen miehen ei ole syytäkään suuresti kaivata muinaista järjestystä". Minä en tiennyt mitä vastata Ovsjanikov'ille enkä uskaltanut katsoa häntä silmiin. "Ilmaantuipa siihen aikaan toinenkin naapuri meille Konov, Stepan Niktopoliovitsh.
Likeisin naapuri, joka oli voutintalokas hän asui kuitenkin kappaleen matkaa Morgenhaldesta oli lähettänyt keittoruokaa: sillä tässä maassa on se tapa, että lähin naapuri lähettää maahanpaniaisien jälkeen keittoa kuolinhuoneesen, kun edeltä arvaa, ettei surunalaiset itse vaiheta mieltään ruan laitoksiin.
Nostammehan rekesi, rakas naapuri, syrjään, ett'et näe mitään vaivaa jatkoi isäntäni ja kun olemme päässeet ohi, nostamme sen taas tielle, että voit olla aivan huoleti. Tuosta nupista annan teille nuppiin, joll'ette väisty! uhkasi mies ja heilutti lyijypäistä piiskanvartta ilmassa. Sitä pöpöä ei ollut hyvä lähetä edestäpäin.
Saatpa nähdä, että tästä tulee kauhea loppu, muuten en tunne eukkoani oikein". "Kuules, naapuri", sanoi Witt, "antaa ihmisten puhua mitä tahansa, me emme sano siihen mitään, vaan olemme vaiti kuin muuri! Mutta kas, nyt rupeekin jo satamaan". He olivat jo lähellä kotoa, heidän kylänsä sijaitsi aivan heidän edessään, mutta nyt alkoi sataa oikein kuin saavista kaatamalla.
"Se on hän itse, naapuri", kuiskasi Witt. "Niin, kyllä se on hän", vakuutti puolestaan Swart. Siinä seisoivat he nyt rinnakkain keskellä katua katsellen kuningasta. Hän oli täydessä komeudessaan: sinisessä hännystakissa punasella kauluksella ja kultakoristeilla edessä ja takaa sekä keltaisissa polussaappaissa.
Mutta meidän kapteenimme sai vihiä asiasta, ja näetkös, naapuri, hän oli peijakkaan äkänen mies! Hän kutsui meidät luoksensa ja sanoi, että me olimme tehneet pahan rikoksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät