Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ja kun taskukello oli lakannut käymästä, otettiin esille toinen, isompi taskukello, oikea 'nauris', joka sisälsi karvasta sekin. »Suvaitkaa maistaa!» »Terve!» »Ai, ai, kun teki hyvää!» »Se on parasta lääkettä sydämelle ja sapelle», sanoi ukko Witt. »No, naapuri, ryyppää nyt sinäkin!» jatkoi hän ja ojensi pullon Swartille. Swart oli epätietoinen.
Mutta vaivalloisin työ, mikä tehdyksi saatiin, oli ollut suurenpuoleisen suon ojitus ja kuivatus. Suo kuului suureen maapalstaan, jonka Vuorelan isäntä oli pakolla lunastanut sukulaisnaapureiltaan. Tämä naapuri oli jo ennen tehnyt kaupat uusniemeläisten kanssa. Ja Niemelä olikin jo varma omistuksestaan; oli jo alkanut tähystellä ja mittailla suon pintaa ja aloittanut keskus-ojan.
"Te olette tätä Laskiais-iltaa liian iloisesti viettäneet, naapuri", virkkoi lakintekijä, "ja minä nyt siis sanon teille jäähyväiset huomenna, kun taas tavataan, ollaan paremmat ystävykset". "Ulos huoneestani nyt täksi kertaa!" huusi hanskuri.
KATSOJA. Näät sinä, tuosta kehästä ajaa hevosella ja reellä. MIES. Hevosella ja reellä, ken? ja sekö teillä on odoteltavanaki? KATSOJA. Ei vaan se, naapuri, mutta vielä kummempiaki. MIES. Hahaha! mikä veiari teille sitä on kuvaillut? TOINEN KATSOJA. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva ja niillä oli ulkomaan eläviä. MIES. Herra ja rouva ja pärevakkoja reessä ja harmaa hevoinen?
Minä takaan, ettet wähän ajan päästä tiedä koko surustasi pukin rippiä', wakuutti naapuri. Nyt muuttui tilani aiwan toisenlaiseksi. Silmänikin kirkastuiwat niin, että olisin woinut wäittää näkewäni waikka kiwen läwitse. Koko maailma näytti niin waloisalta ja puhtaalta, etten semmoista muista sitä ennen koskaan nähneeni.
Pekunoineen tuolta ja täältä Moni yhtyy naapuri kilpaan nyt; Poku poijallenpa se mieleen: Likimailleen yhtä ei päästänyt. Poku kilpaan kiihteli varsat Sekä miehet Karjalan kaunihin; Hevosmiesten nosti se innon, Hepokunnon myös koko Suomenkin. Nevan jäällä näytti se sitten, Miten eespäin rientävi Suomenmaa, Sekä Moskovan pajareille, Miten oivan meilläki kyydin saa.
Toisella rannalla seisoo vaimoni ja viittoo minua luokseen. Kevään merkeissä valkenee maanantai, maaliskuun kahdestoista päivä. Taivaanlaki on sininen ja kuulas, vastapäisillä katoilla leikkivät päivänsäteet ja ikkunakomeroissa kuhertelevat kyyhkyset iloisesti. Naapuri H. lähtee tänään varhain sotaoikeuteen. Tunnin kuluttua palaa hän kuitenkin koppiinsa.
»Kas kuinka hän istuu siinä vanhan hevoskaakkinsa selässä», sanoi Witt. »Niin, tirkistele sinä sieltä vain minkä mielesi tekee; sinun syysi kuitenkin oli, että me emme saaneet sitä kaunista taloa. Eikös se ole totta, häh? Katsos vaan, kun hän istuu siinä niinkuin koko asia ei ollenkaan häntä liikuttaisi. Soisinpa, että pöllähtäisit sieltä nenällesi! Minä tahdon nimittäin sanoa sinulle, naapuri Swart, erään asian.
Ah, hm, ah tupakkinne on hyvää, naapuri! Kuinka kallista tämä on? RUOTSILA. Markka viisikymmentä penniä. LIND. Mistä olette tätä ostaneet? RUOTSILA. Rinkilän puodista. LIND. Vai niin, siltä roistolta? RUOTSILA. Kuulkaa, älkää sitä sanoko, Rinkilä on lankoni. LIND. Sen tiedän hyvin, kaikki minä tiedän. Hänen tykönänsä, puotikammarissa, sätitään minua lakkaamatta. RUOTSILA. Kuka sen on sanonut?
Kaikki tämä ei maksa mitään. Mutta minä neuvoisin teitä ennen kaikkia käymään Krollin teaatterissa ja suuressa teaatterissa, vaikka se maksaa rahaa". "No siitä ei mitään hätää", sanoi Swart. "Mutta toisin on meidän vaatteemme laita. Kalle saattaa näyttäytyä missä vaan, minun tyhmä poikani käy myös laatuun, ja minä itse en myöskään tarvitse hävetä, mutta sinä, naapuri!
Päivän Sana
Muut Etsivät