United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
En ole svekomaanikaan, minä en ole sitä enkä tätä. Ettehän tahtone sanoa, että te olisitte kokonaan väritön. Kapteeni nauroi. Ei, ei. Katsokaa minua naamaan ja sanokaa sitten olenko minä väritön. Punasempaa ihmistä ette ole nähneet, niin kasvoista kuin sydämmestä. Minä vaan sanon, etten ole fenomaani, enkä svekomaani, sillä minä pidän yhtä paljon sekä ruotsalaisista että suomalaisista.
Eipäs ole häirimässä näitä iloisia jätkämiehiä, hulikaaneja ja kuulingeita, jotka käsikaulaa astelee pitkin puistotietä julkista, laulaa jollotellen harvakseltaan. Kauvas näkyy naamat punaset. Mutta kauniin naaman keskellä kiiltää pikimusta suu. Niinkuin neekereitä, joille Luoja oisi erehtynyt naaman värin huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
Ja joka kerta, kun juhlakulkue kävi tuohuksia kantaen kirkon ovesta sisään ja tuli sieltä ulos, niin karistivat tuohuksien kantajat niistä karstan ja niistivät niistä noen isänmaan petturin naamaan.
Tämä huitoi raivoisasti piiskallaan; muuan työmiehistä, jonka naamaan piiska sattui, tarttui työnjohtajaa vyötäisiin, heitti hänet vuorostaan maahan ja antoi hänelle selkään. Nyt sekaantuivat muutkin riitaan ja siinä syntyi täydellinen kapina.
Paljon parempi on sitä vastoin tämän roistoväen laita, joka jo luulee olevansa hyvin puettuna, jos nukkavieru vyöliina riippuu sen ruskeilla vyötäisillä. "Kun tuommoiselle alastomalle viisaalle, jolla on koko omaisuutensa yllään, toinen hänen vertaisistaan sanoo, hänen olevan koiran, niin tämä vastaukseksi lyö häntä nyrkillä naamaan, ja kuinka saattaisikaan selvemmin menetellä!
Ei tässä vaaraa, senhän nähdä voitte!» »Kenraali käski.» »Hurraan saakohon Karl Adlercreutz mies, kunnon mies hän on!» Nuo sanat tuskin pääsi äijän suusta, kun naamaan lensi kaarnan pirsta puusta: »Hohoo, sit' odotinkin tosiaan, se miesp' ei ollut akka ampumaan.
Yhtäkkiä raivokas päättäväinen väläys iski tihrusilmistä ja Siukku pyyhkäisi ulos kuin käsketty. Silloin vasta Vennu katsoi häneen ja päästi hiljaisen, voittoisan, julman naurahduksen. Hän katseli syrjästä noiden isojen lasten leikkiä. Se oli niekaleen leikkiä: löivät toisiaan korvalta korvalle, sylkivät toistensa naamaan, siunailivat ja puhuivat lapsen kielellä. Vennua inhotti tällä hetkellä tuo.
»Minä luvin Luonnonkirjasta, jotta Dionkin rupesi savesta ihmistä luomaan, niin minä myöskin» vastasi poika. »Mutta kuinka kävi hänen sitten?» kysyi isä. »Sai sen puhumaankin!» »Mutta kuinka sen lopulta kävi?» »Kunhan minäkin pääsen niin kauas, niin luen sitten loppuun,» lausui vakavana poika, liittäen nenän »pienen veikkonsa» litteään naamaan.
No, en anna, en niin mitään, kuului toinen miehistä tiuskaisevan. Juoseppi asettui rehevästi hänen eteensä ja huusi minkä jaksoi: Mutta ruunun puolesta... Tuossa saat ruunun puolesta, ärjäisi kalan kantaja ja läiskähytti lahnan pyrstöllä Juoseppia naamaan, niin että suomukset roiskahtelivat ja tullinkantaja kellahti nurmikolle. Vaan kun esivalta käskee.
Hän heitti puoleksi runnellun kilpensä menemään paiskaten sen piikki edellä illyrialaisen suojattomaan naamaan. Autarikselle hän sysäsi sotakirveensä kärjen panssarin läpi rintaan. Mutta nyt oli kuningas ilman kilpeä ja kauempana olevat viholliset rupesivat yhä kiivaammin ampumaan ja heittämään häntä. Kirveellään ja miekallaan Teja torjui ammukset, joita satoi joka puolelta niinkuin rakeita.