Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ja kumminkin kauppias on reipas ja hauska mies, vaikka tämä maalle muuttaminen oli häneltä tyhmä yritys. Saa nyt nähdä, voiko hän mitään hommata tuolla kaupungissa, hänellä on suuria tuumia. Mutta mitä tuo kaikki minua liikuttaa? Koetanpas, jos uudestaan nukkuisin ja näkisin jatkon siihen kauniiseen uneen. Rupean laskemaan, niin nukun pikemmin. No kuka perhana nyt taas sinne puotiin!
Tiedätkös koska minä katselen kaikkea häijyyttä täällä kotona, niin nousee sappi kielelleni, ja jos täällä kauemmin viivyn, niin tulen yhtä pahaksi, kentiesi pahemmaksi. Ennemmin näkisin itseni kuusi jalkaa maan alla, ja olisiki jo kaiketi niin, ellei se hyvä kirkkoherran rouva olisi minua vähän ilahutellut." "Minun on kauheasti mieleni paha sinusta," vastasi Uoti.
»Jos minulta olisi tämän onnettoman luovimisen aikana tuhlaantunut vähemmän rahaa», lausui hän, »näkisin mieluummin teidät köyden silmukassa kuin sallisin prikini joutua vaaraan. Mutta olkoon niin kuin tahdotte. Mutta vielä yksi asia. Joku kuninkaan laivoista saattaa tavata meidät ja panna tarkastuksen toimeen, johon minä en ole syypää.
Ja Ivar oli seurannut heitä. Mutta hetken perästä päätti hänkin lähteä tanssiin. "Mitä?" kysyi Mari ivalla, "aivotko sinä tanssia?" "Miksen?" vastasi Ivar, naurahtaen. "Sitäpä olisi hauska nähdä!" sanoi Severin. "Maksaisipa se vaivaa lähteä sinun mukaasi, katsomaan sitä." "Ja minä en uskoisi sitä, vaikkapa sen näkisin", lausui Mari. "Uskotte tai olette uskomata. Minä menen kun menenkin."
Tahtoisin kuolla, niinkuin kuolee keväinen talvipäivä auringon loivaa latuansa illan maille painaessa: seuraisin mukana siitä surua tuntematta, eikä kuolema minua kammottaisi, sillä minä näkisin kuun taivaan kannella kirkastuvan.
Lily astui Kenelmin vieressä molemmat vanhemmat kulkivat muutamia askeleita edellä heitä. "Kuinka tuhma olin," sanoi Lily, "joka peljästyin niin kovin tuota luultua kummitusta! Minä en luule että todellinen kummitus voisi minua peloittaa, ainakaan ei jos näkisin sen täällä, tässä ihanassa kuunvalossa ja Jumalan pellolla!"
Sillä välin Menteith, jättäen isän ja tyttären, jotka nyt uudestaan olivat löytäneet toisensa, keskinäisten, sekanaisten tunteittensa haltuun, keskusteli hartaasti Montrosen kanssa tämän keksinnön seurauksista. »Nyt minä näkisin», virkkoi markiisi, »jos en jo ennenkin olisi sitä huomannut, että teidän ilonne tästä keksinnöstä, rakas Menteith serkkuni, on likeisessä yhteydessä oman onnenne kanssa.
Joka kerta kuin katsahdin häneen, olin varma siitä, että näkisin noitten kiihkeitten kasvojen, hiukeavain, mustien silmien ja tutkistelevan otsan tuijottavan minuun taikka äkkiä siirtyvän minun kasvoistani Steerforth'in kasvoihin taikka käsittävän meitä molempia samalla haavaa.
Tääll' on sudet vaan Usva-majoissaan. Jos mä lentäisin, Niinkuin kotka tuo, Kultapilven luo, Ehkä näkisin Silmät lemmityn, Huulten hymyilyn. Sydämeni sä Kohta kiedoit niin Lemmen pauloihin, Ett'en selviä: Vedät totta kuin Koski innostuin. Sinut nähtyäin, Suurest' ikävöin, Aina päivin, öin Mietin mielessäin: On se onni vaan, Kun sun omaks' saan!
»Siitä minä vähät välitän», vastasi Qventin Durward. »Minulla on skotlantilainen kieli suussani, rohkea lausumaan ilmi ajatuksensa, vaikkapa itse Ludvig kuninkaan silmien edessä Jumala häntä siunatkoon! Ja mitä noihin korviin tulee, joista te puhutte, niin, jos näkisin ne jonkun ihmisen päässä, kylläpä minä karsisin niitä metsäpuukollani.»
Päivän Sana
Muut Etsivät