Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mylady hyppäsi vuoteeltansa. Oletteko varma ett'ei se ole hän? kysyi mylady. Olen kyllä, aivan varma. Mutta entäs jos näitte väärin? Oi, minä tuntisin hänet, jos näkisin vilahduksenkaan hänen töyhtöänsä tai kauhtanaansa. Mylady pukeutui. Yhdentekevä; mies pyrkii tänne, niinhän sanoitte? Niin, hän on jo tullut sisään. Hän tulee joko teidän tai minun tähteni.
Mutta kun päivä vähitellen kului, minua alkoi kummastuttaa, ettei metsä loppunut, siksi kuin auringon yhä aletessa minä pelkäsin, että olin joutunut eksyksiin; ja kun viimein nousin jollekin törmälle, että näkisin avarammalle, havaitsin aivan selvästi, että olin lumessa poikennut väärälle tielle.
Minä olen Toivottomuus nimisen jättiläisen vallan alla. Minä luulen, että Herra on viimein kokonaan minut hyljännyt. O, jos minä näkisin edes pienimmänkään valon vilahduksen!
Hän suostui tähän mitä vakavimmalla tavalla ja käski minun, jos näkisin hänen poikkeevan vaan tuuman verran oikealta suunnalta, muistuttaa häntä jollakin semmoisella oivallisella keinolla, joka aina oli minun tarjonani. Mutta mielipahalla kerron, että se pelko, jonka olin hänessä herättänyt, oli niin suuri, ettei hän pystynyt millään lailla sitä salaamaan.
Niin jos, mutta eikö liekin tämä viimmeinen reissuni. Laskin aina, että puoli tuntia vielä mahdollisesti pysyn koossa, mutta miten sitten käy? Ranskan kellokin läheni kumminkin, kumma kyllä, kuutta, mutta en vielä uskonut, että minä sen näkisin sinne asti ehtivää.
Hänestä tuntui mahdottomalta, ettei Jumalan edustajan pyyntö ja hänen oman rukouksensa voima vaikuttaisi. Hän pelkäsi toivoa, pelkäsi myöskin epäilystä. "Minä tahdon uskoa hänen laupeuteensa, vaikka näkisin Lygian jalopeuran kidassa", lausui hän itsekseen. Ja hän uskoi, vaikka hänen sydämensä vapisi ja vaikka kylmä hiki peitti hänen ohimonsa.
Tämän suloisempaa paratiisia en ikinä toivo, arvelin taas. Olisin kernaasti mennyt ulos, mutta en uskaltanut; pelkäsin, ett'en pääsisi jälleen takaisin tähän suloiseen asuntoon. Päätin siis kärsivällisesti odottaa, kunnes jonkun ihmisen näkisin; tottahan joku tulisi, jos ei muut, niin kumminkin lääkäri. Katsoin seinäkelloa; se näkyi käyvän viittä. Vidoinkin joku tuli käytävässä.
Olin kauhusta melkein hellittämäisilläni pelastuspoijun, sillä en luullut enään monta silmänräpäystä kestävän, ennen kuin näkisin itseni kahtia paloitettuna verissäni.
Mutta kuinka raskitsisinkaan tätä onnea vastaan-ottaa, jos siitä olisi jotakin vahinkoa äidilleni, jos huomaisin, että hänen leppeät silmänsä joskus miettiväisinä ja murheellisina lepäisivät minussa, jos näkisin niitten välisti tulevan täyteen kyyneliä, samalla kuin hän itse on niin peräti heikko?
Muuten tämä perhe ei juuri sovi teille, kapteeni Stålsköld, ja minä näkisin kernaimmin, että te niin pian kuin suinkin pääsette pois täältä, sillä huolimatta siitä, että se on porvarillinen, on minulla myöskin muita syitä, joidenka tähden en hyväksy teidän oloanne täällä!
Päivän Sana
Muut Etsivät