Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Palakohon kaikki paikat, Tämä vettä vuotakohon, Siks' ett' äitini näkisin! Ohoh Uoti veikkoseni, Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan!" Otti Uoti mennäksensä, Sekä juoksi, jotta joutui, Pian juoksi järven poikki, Tuli tuonne Suomelahan: "Ohoh muori kultaseni! Roua teitä sinne kutsui."
Siks pyydän, ja sa, taatto, vastaa mulle, niin suuren armon voinko saada, että näkisin sinut kasvot paljahina.» Ja hän: »Ah, veli, ylväs toivehesi toteutuva on viime taivahassa, muut kaikki missä täyttyvät, myös minun. On siellä täysi, kypsä, täydellinen jokainen toivo; vain sen piirin osat ijäti pysyy paikallansa kukin.
Mutta täällä on hehkua ja virkeätä liikettä ja täyteläistä elämää. Täällä voisi käydä nuoresta vielä vanhoillaankin, nuortua uudelleen ja nauttia elämästään kauemmin kuin muualla. Johtuu taas Anna mieleeni ja hänen veljensä antamat neuvot. Ja minä arvelen, puolittain kysyn itseltäni, minkä vaikutuksen hän tekisi minuun nyt, jos hänet näkisin täällä, tuossa kadulla, noiden toisten rinnalla.
Hän ei kääntänyt päätään, vaan katsoi yhä peiliin ja näkyi ponnistelevan saadakseen sanat suustaan. Mitä? änkytti hän viimein. Te-kin siis näet-te sen? Mitäkö näkisin? kysyin kohta. Nuot kasvot! huusi hän kauhistuksella. Nuot kasvot jotka eivät ole omani ja jotka minä aina näen omien kasvojeni asemesta aina! Tästä selityksestä minä kävin sanattomaksi.
Sinä et saa viitata! Anna. Miks'en saisi... Päästä minut irti vallaton! Bartholdus Simonis. Sinä et saa viitata, sanon minä! Haa! Sinä pelkäät, että näkisin tuon sinun rakastajasi Oletko kuullut Tarpeijasta kerrottavan, Anna? Anna. Mitä tarkoitat? Bartholdus Simonis. Tuo Tarpeija oli nainen niinkuin sinä ja hän petti Roomin kaupungin sen vihollisille! Joko ymmärrät? Anna.
Eikä hänen syleilynsä, vaikka erinomaisen hellä, elä muistossani niin vilkkaasti, kuin se tapaus, joka sitä seurasi. Minä olin ajomiehen kärryillä, kun kuulin äitini huutavan itseäni. Minä katsahdin taakseni ja hän seisoi yksinään puutarhan portilla, pitäen pikku lastansa ylöspäin käsivarsillaan, että minä näkisin sen.
Minun täytyi epäillä, josko elävänä enää sinua näkisin. No, isä, eipä paljon puuttunutkaan, etten olisi uponnut, vastasi Feliks. Ellei uskollinen Sultan olisi kanssani ollut, niin olisin nyt joessa kuolleena. Vaan Sultan juoksi jälestäni, kun jokeen putosin ja toi minun kuivalle maalle.
Minä en tiedä, kuinka kauan minä saan elää, eikä kuinka pian minun täytyy kuolla; mutta minä tiedän, että jos jonakin iltana vihurit kaataisivat veneeni kumoon Yarmouth'in selällä ja minä näkisin valkeat kaupungista viimeisen kerran loistavan hyöky-laineitten yli, joita en voinut vastustaa, menisin levollisempana pohjaan, jos saisin ajatella: 'tuolla löytyy mies rannalla, uskollinen, kuin rauta, pikku Em'lylleni, Jumala siunatkoon tyttöä, eikä mikään paha voi kohdata Em'lyäni, niin kauan kuin se mies elää!"
Vielä näin viidenkymmenenkin vuoden perästä tuntuu minusta kuin näkisin heidät elävinä edessäni: majurin, pyssy hartioillaan ja sihteerin, hillonkeitto-esiliina vyötäisillään. Monta kuvaavaa pikkupiirrettä voisi vielä kertoa.
"Olisiko hän siinä tapauksessa suudellut noita pieniä huulia, jotka niin uljaasti voivat kätkeä salaisuuden?" Me läksimme kukkulan suojasta. Tuuli hyökkäsi raivoisasti päällemme. "Jos myrskyss' sinut näkisin!" lauloin riemuiten myrskyn vinkunaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät