Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Siinä tapauksessa voitte odottaa meitä mainitulla ajalla. Annanko noutaa ajurin?" "Minä käyn mieluummin jalan, sillä en voi kieltää pääni olevan hieman kuuman." "Eikä minullakaan ole mitään kävelemistä vastaan", sanoi tohtori Mortimer. "Tapaamme siis toisemme kello kaksi. Näkemiin, hyvät herrat." Kuulimme miesten menevän alas portaita, ja sitten sulkeutui ovi heidän jälkeensä.
Muita ääniä ei kuulunut. Gabriel palasi ja alkoi tarkastella veturiansa. Omaa veturia voi rakastaa ihan kuin lastansa, sanoi hän, kumartuen katselemaan pannun alle, molemmat kädet takkinsa taskuissa. Mutta eikö ne kaikki ole ihan yhdenlaisia? Ei, kyllä niissä on suuri ero. Minä tunnen tämän kaikki tavat ja ominaisuudet. Sitten Gabriel ojensi kätensä Henrikille. No ei muuta kuin näkemiin asti!
Pajalan herra tuli samassa takaisin. Te kai pidätte huolen isästänne? kysyi Sinikka-rouva, uuvahtanutta urhoa katseellaan osoittaen. Kyllä. Me lähdemme. Tohtori Kontio on lupautunut minua saattamaan. Näkemiin! Me tapaamme huomenna. Näkemiin. Ilmeinen pettymys kuvastui Pajalan herran kasvoilla. Mutta hän ei voinut mitään.
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Läks nuori laulaja taistohon, soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; jauhoja laariin saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, liivini sais Myllärin Jauho-Miska! Vekkuli-Ville. Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no terve näkemiin! Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie!
Erotessamme sanoimme toisillemme moneen kertaan "näkemiin", ja tämän ensi käynnin jälkeen kuului ihan asiaan, että joka kerta kun oleskelin Berlinissä, tai vain poikkesin sinne pikimältään matkalla muuallepäin ollessani, kävin tervehtimässä Liebknechtejä. Sen ajan natsionalistisessa ja militaristisessa Saksassa muodosti heidän kotinsa todellisen keitaan.
Hänellä on satatuhatta miestä mukanaan." "Narses", virkkoi Cethegus kalveten. "Minä tulen." "Näkemiin, poikani Julius." "Minä olen Jumalan poika." "Hän on minun", huudahti Totila syleillen Juliusta. "Hyvä on! Taistelu Roomasta ratkaisee tämänkin taistelun. "Minä noudan sinut barbaarien leiristä." Hän riensi portaita alas.
Minä myönnän sen kaikesta sydämestäni ... ilman herra kreivin apua olisin nyt kyseessäolevassa asiassa epäilemättä tehnyt itseni syypääksi mitä suurimpaan ajattelemattomuuteen ja tyhmyyteen. Olette liian kohtelias, korkeastikunnioitettava ystäväni!... Olen varma, että te uudistetussa tutkimuksessa olisitte tullut ehdottomasti samaan tulokseen kuin minä... Näkemiin, herra poliisimestari!
Päivän Sana
Muut Etsivät