Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Voi, voi! Tämmöisiäkö ne olivatkin. Mamma, mamma, kuka se oli? Pari pientä tyttöstä juoksi kilvassa hänen luokseen. Kauppa-Lopo. Kuka on Kauppa-Lopo? Hän on Kuopiosta. Niin ruma! Mamma, näittekö että hän nuuskasi? Nuuskasiko? Rouva nauroi. Saattoipa kyllä. Vinnin portaista kuului jyskettä, hän meni katsomaan. Lopo komusi alas, kantokuorma tavaraa sylissä.
En ole kuullut hänestä mitään, senjälkeen kun kolme päivää sitten vein hänelle ruokaa." "Näittekö hänet silloin?" "En nähnyt, mutta ruoka oli kadonnut, kun seuraavan kerran menin sinne päin." "Silloinhan hän oli siellä varmasti." "Siltä näyttää, ellei tuo toinen ollut sitä vienyt." Kahvikuppi puolitiessä suulleni tuijotin minä Barrymoreen. "Te tiedätte siis, että siellä on toinenkin?"
RIIKKA. Minäkin menen samalla ottamaan toiset vaatteet. MIKKO. Hyvästi, hyvästi! Elä ole kauvan poissa. Hän oli jo kuin toinen ihminen. Näittekö kuinka hänen silmänsä loistivat? JOHANNES. Niin ei häntä suinkaan enää suru painanut. MIKKO. Ennenkuin päivä on lopussa, saan minä hänestä viimeisetkin huolet haihtumaan. Uskotteko sen? Paljon mahdollista. Eihän tässä enää tiedä, mitä odottaa.
Näittekö kuinka hän on kiduttanut minua, sysännyt minut sairasvuoteelle? Kuuletteko miten lapset valittavat? Lapset, jotka isän rääkkäämisen vuoksi liian aikaisin näkivät päivän valon ja jotka nyt kuolevat. Antakaa lapsille ruokaa Jumalan laupeuden tähden, siskot! Antakaa minun kuolla, mutta auttakaa lapsia! Nyt he vaikenevat! Kiitos! Kiitos! Kuolenko minä huomenna?
Minä lupaan joka kerran itselleni, että se on oleva viimeinen kerta; mutta minä, niinkuin sanoin, en voi vastustaa. Minä elätän omaa verivihollistani. Kuinka erilaiset lahjat sentään ovat tässä maailmassa. Näittekö Strandia? Mitä se mies söi! Ja koko ajan hän näytti niin kärsivältä, niinkuin hän uhraisi itsensä ihmiskunnan hyväksi. Minä olisin kuollut siihen paikkaan. Mutta hän!
Kolme päivää ennen häitä vierivät komeat neljän hevosen vetämät matkavaunut pitkin X. kaupungin katuja, kovalla kolinallaan houkutellen talojen kaikki uteliaat asukkaat ikkunan luokse. «Näittekö, sisko kulta», huusi tukkukauppiaan rouva Suur postimestarin rouva Baskille, «nuo komeat matkavaunut, jotka vastikään kulkivat ohitse?
ALEXAS. Kas, kas vain! Jos noiden vallassa olisi tehdä minusta aisankannattaja, niin rupeisivatpa vaikka portoiksi sen asian vuoksi. ENOBARBUS. Antonius tulee. Hst! CHARMIANA. Ei, kuningatar. CLEOPATRA. Näittekö herraa? ENOBARBUS. Emme, kuningatar. CLEOPATRA. Tääll' eikö ole ollut hän? CHARMIANA. Ei, rouva. CLEOPATRA. Hän oli hilpeä, mut äkist' iski Hänehen aatos, joka Roomaa koski. Enobarbus!
"Sittenpä hänestä on päässyt", kuulin erään wastaawan tuon uutisen kertojalle; silloin käänsin pääni pois heistä ja kiirehdytin hewostani. Nyt pääsimme rauhassa matkustamaan aina tuohon taipaleella olewaan mökkiin asti. Astuimme sisään. "Näittekö mummoa kylällä?" kysyi heti sisään tultuamme mökin eukko, melkein niinkuin hätäilemällä. "Näimme jo taipaleellakin", wastasin. "Mitä!
MAIJU. Mutta eipäs antanut Villellekään. Enpäs minä nähnyt. Näittekö te, äiti? SILJA. Eihän sitä kuolevaiset silmät Ole nyt rupattamatta, hyvä lapsi, en minä jaksa kuunnella... Juoksisit ennemmin Mäki-Mattiin sanomaan, että Ville on kuollut. Ja kysy, jos emäntä voisi tulla minua vähän auttamaan. Pitäisi käydä ilmoittamassa papille ja toimittaa hautaan.
"Olen eksynyt matkailija." "Ei tämä paikka houkuttele teitä jäämään tänne." "Minä olen uuvuksissa, jonka vuoksi ette voine kieltää minulta suojaa. Olen monet tunnit harhaillut suolla." "Näittekö ketään siellä?" kysyi hän kiihkoisesti. "En." "Vetäytykää vähän syrjään oven edestä. Tämä on autio paikka, ja ajat ovat rauhattomat, täytyy olla varovainen."
Päivän Sana
Muut Etsivät