Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä sain kesällä kirjeesi, jossa uudestaan pyydät minua panemaan kaikki vaikuttimet liikkeelle, hankkiakseni apua Suomelle. Mitäpä auttanee, että käännyn neuvoskunnalta sitä pyytämään, ajattelin minä; neuvoskunta on kerran ennenkin luvannut, mitä ei ole voinut täyttää. Minä hain käsiini kuninkaan Stralsundista; se ei ollut helppoa, kuten ymmärrät, mutta minä näin hänet... Näitkö hänet, Eeva?
"Niin", sanoi lukkari, "jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa yli pitkäin siltain". Nyt tuli Kalle hengästyksissä takaisin. "No, Kalle", sanoi Witt, "onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?" "Ei hän mitään sanonut", vastasi Kalle. "Näitkö sinä minun eukkoni?" kysyi Swart.
'Minä olen ... olen, olen, olen, ... näitkö sinä, Hiskias, sen...?
»Niin», sanoi lukkari, »jos Belgia olisi Amerikassa, mutta silloin te saisitte ajaa Brüggen ohitse.» Nyt tuli Kalle hengästyneenä takaisin. »No, Kalle», sanoi Witt, »onko sinulla rahat? Sanoiko äiti muuten mitään?» »Ei hän mitään sanonut», vastasi Kalle. »Näitkö sinä minun eukkoani?» kysyi Swart.
Simpsa oli tuskin kuullut Olgan wiimeistä puhetta, jonka ajalla he oliwat seisahtuneet. Hänen näkönsä oli kääntynyt taaksepäin, yhtaikaa kun hän oli ottanut Olgan käden, ja puristaen sitä sopotti pelästyneenä: Olga! "Kuulitko sinä mitä, tahi näitkö mitä?" kysyi Olga säpsähtäen.
Näitkö sinä hänet, tahi olitko täällä silloin kun rutto riehui?" "En", vastasi Laagje ja herkesi kyselemästä. Hän oli saanut kyllin tietää. Mies, joka seisoi hänen edessään, oli Lailan sukua. Samassa tuli Lailakin puotiin loistavin silmin ja koko joukko kosiolahjoja käsivarrellaan.
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei kuluis turhaan tämä ikä nuori multa. Pikku lintu laulavi ja lämmin onpi ilta, Kulta istuu vieressäni joka kesäilta. Kulta istuu vieressäni, pikkulinnut laulaa, Minä itse kuikuttelen kättä kullan kaulaan.
Hänen pintaansa karmi kun hän ajatteli, että Lygian mahdollisesti oli täytynyt olla tuossa hirveässä sekamelskassa, kadulla, jolle oli viskattu ihmisten sisälmyksiä joukon tallattavaksi. Hän oli vähintään kymmenen kertaa käskenyt Chilonin kertoa kaikki mitä hän tiesi, mutta nyt hän kuitenkin vielä kerran kääntyi hänen puoleensa: "Näitkö sinä omin silmin heidät Ostrianumissa?"
Näytti niinkuin päättänyt hän oisi Ei vaan päivän matkan, mutta myöskin Elämänsä pitkän vaelluksen; Vaivalla hän kohden tulevaista Nosti silmänsä ja lausui: "Vieras, Veikko, naapuri, sä, jonka silmää Kuolon varjo sokaissut ei ole, Niinkuin minun, sano, näitkö näillä Seuduin vaimoa sä; ruhtinamme Talon suloista ja lempeätä, Oi, vaan onnetonta puolisota?
Tyttö-ajoiltaan? Mistä minä sen tiedän, kun en ole häntä tyttönä nähnytkään. Ka, hupsuko minä olen. Ethän sinä, näet . Vaan sanoppas, oliko siellä kuinka köyhää ja puutteellista? Siitäkö nyt rupesin selkoa ottamaan. Hetihän sen huomaa, jolla kerran on silmät päässä. Mene itse katsomaan, kohtapa täältä pääset vapaaksi. Sen teenkin aivan varmaan. Aivan, aivan varmaan. Mutta lapset, näitkö niitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät