Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Se toverien turvaaminen, paljonpa siihen vaadittaisiin vielä, oli Aarnion ainoana ajatuksena moisiin huomioihin päästyään. Oli myöhäinen syksy. Lehdet lentelivät puista ja sumunsekainen ilma, joka oli jokapäiväisenä ilmiönä, vaikutti mieliin raskaana, painostavana.
Heitä näyttää kaikkia huvittavan se, että he kellarin hämärässä, keskellä kaupungin pauhua, keskellä vainoojain pesää, aikovat syödä juhla-ateriansa. Mutta vieläkin he näyttävät odottavan jotakin, sillä eivät he istu syömään, vaikka on jo myöhäinen yö. Eikä kestäkään kauan ennenkuin ovelle jäänyt vahti antaa merkin. Taas peitetään lampun valo.
Myöhäinen iltapuhde oli ennenkuin pääsimme tuon wiimeisen lyhyen, mutta waikean taipaleen poikki kylään ihmisien ilmoihin. Semminkin kylän tienoolla olewat kujat oliwat niin täynnä lunta, että ne oliwat ylempänä aitojen selkiä.
Silloin tuli sinne pari iloista veikkoa, hieman hiivassa, Sinisestä portista, ja niiden tykö hän meni. Mitä pirua tahtoo kerjäläissikiö? Myydä nekkoja. Ha ha ha! Saakelin viisaasti, olemmehan jo nekattuja... Ei, mene hiiteen! Ostakaa, hyvät herrat, nyt tulee jo myöhäinen, ja äitilläni ei kotona ole mitään syötävää, jos en saa myydyksi! Mitä hittoa meillä on sen asian kanssa tekemistä? Ha ha ha!
Vakavasti hän koetti edistyä ja kasvaa ennen kaikkea hyväksi ihmiseksi. Siinä hän toivoi apua rakkaalta Kalleltaan, joka paremmin kuin hän ymmärsi eroittaa hyvän ja pahan. Oli jo myöhäinen yö, ennenkuin hän sai kirjeensä lopetetuksi. Kello kävi kahta. Hän aikoi juuri ruveta riisumaan, kun raskaita askeleita kuului portailta. Hanna säpsähti. Tiesipä hän hyvin, kuka siellä tuli.
Rouva Turholm ja Hanna tulevat peräovesta. ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mitä täällä olemme puhuneet, se jää tietysti meidän välillemme. ROUVA. Yksi ainoa yö saattaa vielä hävittää kauneimmatkin toiveet. ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyvä rouva, kun siihen ei mitään syytä ole. ROUVA. Aikaista iloa on myöhäinen katua. ASSESSORI. Sepä sukkelasti sanottu!
Siinä nyt istuimme kuin vartiamajassa alaspäin riippuvien, tuuheiden kuusen-oksien suojassa. Ilta rupesi jo olemaan myöhäinen. Linnut vaikenivat yksi toisensa perään; korpirastas se vielä vaan leikitteli runsailla äänivaroillansa jonkun matkan päässä. Matti pisti piippuunsa, nojasi levollisesti selkäänsä kuusen runkoa vasten.
"Kiittäkäämme Herraa, joka johti askeleni ja antoi minulle voimaa käymään eteenpäin, kun seuralaisteni voimat jo olivat uupuneet. Jumalalle ainoalle olkoon kunnia, ylistys ja kiitos!" Oli luonnollisesti jo liian myöhäinen samana päivänä enään lähteä matkalle vuoren yli, mutta yöllä kaikki valmistukset tehtiin seuraavan aamun varaksi.
Kuningas kehoitti kaupunkia antautumaan, mutta kun ilta oli jo myöhäinen, oli hyökkäys jätettävä seuraavaan päivään. Aamulla antautuikin kaupunki.
Regina pyyhkäisi märällä käsivarrellaan kasvojaan »Olen hyvä kapuamaan», sanoi hän ja vilkui tuokion aikaa ylös Boleslaviin. »Eikö sinua palele vedessä? Vuodenaika on jo myöhäinen.» Regina vastasi jotakin, mitä Boleslav ei kuullut. Sitten ei hän häirinnyt tyttöä enää. Mutta hän oli utelias näkemään, miten tämä aikoi kiivetä jyrkkää rantatöyrästä myöten. Niin hän jäi paikalleen ja katseli tyttöä.
Päivän Sana
Muut Etsivät